Normaaliuden patologiasta

Pohditaanpa hieman normaaliuden olemusta.

Voidaan ajatella, että on kahdenlaista normaalia: statistista ja luonnollista. Statistinen saadaan, kun määritellään joku suure, mitataan sitä isossa joukossa kohteita ja piirretään Gaussin käyrä. Normaali on siinä keskellä.

Luonnollinen normaali määritellään eri tavalla. Tutkittaessa kohteita huomataan, että niitä on paljon erilaisia. Se on yleensä ihan normaalia.

Meidän kulttuurissamme statistinen normaalius on viety vielä vähän pidemmälle. Otokset jaetaan vielä luokkiin, joiden sisään mahtuu erilaisia kohteita, joille määritellään luokan sisäinen normaalius.

Ajatellaan vaikkapa housuja ja kenkiä.

Housut on luokiteltu eri kokoihin ja vartalotyyppeihin, eikö niin? Luokkaa, johon mahtuu statistisesti eniten samanlaisia vartalotyyppejä, jopa kutsutaan 'normaaliksi'. Jos sitten pituutesi on 230cm, et mahdu mihinkään kokoluokkaan ja voi olla vaikeaa löytää sopivia vaatteita.

Se, että joku on 230cm pitkä, on kuitenkin ihan normaalia, koska ihmiset ovat eri kokoisia.

Sama luokittelu pätee myös kenkiin. Luokitus on tietysti tehty sen takia, että kenkien valmistaminen ja myynti olisi tuotannollis-tehokkaampaa. Jokaiselle sopivaa kokoa ei kannata tehdä. Optimoidaan siis luokittelu niin, että suurimmalle osalle löytyy sopiva koko.

No, rajatapauksessa alempi koko on liian pieni ja ylempi liian iso. Mutta, väliäkös sillä! Järjestelmän toimivuuden kannalta on varaa jättää osa kengän ostajista kärsimään. Heidät on varaa sysätä marginaaliin ja unohtaa. (Paitsi, että yleensä ne normaalikoot on myös jostain syystä kaupassa loppu.)

Taloustehokkuusajattelu onkin levinnyt läpi koko yhteiskunnan. Mikä tahansa osasi onkaan, on huono tuuri, jos kuulut marginaaliin. Et ole normaali ja joudut kärsimään.

Yhteiskunta, joka tietoisesti aiheuttaa kärsimystä joillekin, on itsekin sairas. Sairas yhteiskunta tekee jäseniään sairaaksi normaaliuden vaatimuksella. Ilmankos meillä mielenterveysongelmat ovat kasvussa.

Ajatuksen esitti jo vuosikymmeniä sitten muuan Erich Fromm kutsuen sitä normaaliuden patologiaksi. Aihetta on selvittänyt laajemmin myös Mika Pekkola kohtuutuoreessa kirjassa (2019):

Terapiaa mielipuoliselle maailmalle

luvussa 2:

Olemmeko kaikki hulluja - Sairas yhteiskunta ja normaaliuden patologia

-

Jos luulit, että kuulut joukkoon, olet luultavasti sairas.