Normisotepolku

Sote-uudistus tehty ja kansa joukolla päättämään aluevaalehin siitä, miten tuo uudistus toteutetaan sitten käytännössä. Vaalipuheet täynnä taloutta, maahanmuuttoa ja aluepolitiikkaa. Where's the beaf? Mistäs sitten pitäisi puhua?

Elämän voisi ajatella olevan kuin kynttelikkö. Syntyessä lepattaa vain yksi: elämänhalu. Yksitellen sitten syttyvät kynttilät ihmissuhteille, harrastuksille, työlle ja terveydelle. Joillekin saattaa jopa syttyä oma kynttilä itsensä toteuttamiselle ja luovuudelle. Elämän loppupuolella sammuvatkin sitten yksitellen ja viimeisenä jää se elämänhalu. Tyypillisesti sammumisjärjestys taitaa olla työ, harrastukset, terveys ja ihmissuhteet: normipolku.

Jokainen kuitenkin kulkee oikeassa elämässä omaa polkuaan, vaikka pääteasema onkin kaikille sama. Sammumisjärjestys voi olla joku toinenkin. Niille onnekkaille, joille luovuuden kynttilä on lemahtanut, se saattaa olla se viimein lepattaja, vaikka muut olisivatkin jo sammuneet. Näin ajatteli muun muassa keskitysleirikauhut kokenut Viktor E. Frankl.

Oli polku mikä hyvänsä, jokainen yrittää pitää sillä yllä tasapainoa, homeostaasia, kuka milläkin keinoin. Jos tuo tasapaino matkan varrella järkkyy, hyvinvointiyhteiskunnan pitäisi siis tarjota sotepalveluita balanssiin pääsemiseksi.

Jos sotejärjestelmä kuitenkin on suunniteltu ja mitoitettu olettaen, että ihminen kulkee aina vain normipolkua, se ei välttämättä pysty auttamaan ihmistä, joka kulkee omaa polkuaan. Voi jopa käydä niin, että sotepalvelut silloin horjuttavat ihmisen itsensä synnyttämää tasapainoa.

Eipä tästäkään tulla keskustelemaan aluevaaleissa. Voisipa joitakin kiinnostaa vähän enemmän äänestää.