Olla mukava

Elämäntapa ja ihmissuhdekuviot ovat kovin paljon esillä nykyisin mediassa. Ilmeisesti ne kiinnostavat ihmisiä tai sitten taustalla on ehkä jokin suurempi tavoite. Yhteistä näille on ainakin tietynlaisen positiivisuuden ihanteen pönkittäminen.

Hesarissa oli hiljattain artikkeli, jossa kerrottiin miten meistä tulee mukavampia. Lainaus jutun alusta:

"Miten voisi olla pidetympi ja muita kohtaan ystävällisempi?

Ensinnäkin kannattaa tutkia omia asenteitaan. Miten suhtaudun itseeni ja muihin?

Jos esimerkiksi ajattelee, että muut ihmiset ovat epäluotettavia tai uhkaavia, se säteilee omaan käytökseen. Kun tämän tunnistaa, voi harjoitella tietoisesti asennoitumaan niin, että ajatteleekin muista pääsääntöisesti hyvää."

En tiedä minkälaisia kohtaamisia kirjoittajan mielessä oli - ehkä arkisia sosiaalisia, joissa yleensä ollaan tasavertaisia. Haastavampia saattavat olla tilanteet, joissa sosiaaliset asemat ovat erilaisia.

Entäpä, jos positiivisesta asenteesta huolimatta huomaankin, että toinen ei ole rehellinen ja haluaa käyttää minua hyväkseen? Sitäkin kun tapahtuu. Millä tavalla mukavana oleminen auttaisi siihen, ettei minua pidetä kynnysmattona? Millä tavalla minun pitäisi ilmaista itseäni, jotta toinen ei joutuisi noloon tilanteeseen kun huomaa, että on paljastunut valehtelijaksi? Seurauksena kun saattaa olla vastareaktio, joka ei välttämättä tee sitä toista kauhean mukavaksi.

Otetaanpa esimerkki tällaisesta kohtaamisesta.

Autoni on hinattu pois vieraalla paikkakunnalla parkkipaikalta, enkä edes huomaa sitä, koska sitä on siirretty vain yhden korttelin verran. Kolmen kuukauden(!) kuluttua tulee kotiin yllättäen hinauslasku. Selviää, että auto on ollut nosturin tiellä. Vaihtoehtoja reagointiini voisi olla kolme.

1. Peitän mielipahani ja maksan kiltisti laskuni. Olen mukava ja mukautuva.

2. En yritäkään peittää mielipahaani ja soitan hinausliikkeelle raivoten, että minua on huijattu. Maksan laskun käärmeissäni. En ole järin mukava.

3. Laadin kohteliaan vastineen, jossa pyydän tietoja kadun varaamisesta kaupungilta tapahtuma-ajalta ja tietoja siitä, miten katualueen varaus oli merkitty. Kun vastausta ei kuulu, jätän laskun maksamatta. Ainakin yritin olla mukava - luovalla tavalla.

Vastaavia esimerkkejä löytyy elävästä elämästä vähän turhankin usein. Välinpitämättömyys, epärehellisyys, julmuus kuuluvat ihmisyyteen. Miksi se on niin yleistä sitten? Ehkäpä siksi kun liian moni pyrkii olemaan mukava, mukautuva tai muuten vain välinpitämätön. Silloin epärehellisen on helpompi olla julma toisia kohtaan.