Ongelmajätteen loppusijoituspaikka

A: Moi, mitä kuuluu?

B: Kuin jäitä polttelis.

A: Ai, mikä mättää?

B: Oon tässä vähän funtsinu kaikenlaista. Tuli mieleen yks tapaus.

A: Kerro!

B: Siitä on jo vähän aikaa. Olin tankkaamassa ja mittarista ei tullut mitään. Oli varmaan loppu. Takana oli jonossa toinen auto ja kävin vinkkaamassa kuskille, et bensa on loppu. Sit lähdin ajamaan ja katsoin taustapeilistä kun kuski käveli kortti kädessä mittarille. Tuli vähän hölmö olo. Mut tiedät sä? Mä olen huomannu, et samaa tapahtuu mulle kokoajan.

A: No, ei kai tosta kannata välittää. Ihmiset on tollasia.

B: Ymmärrät sä, et sitä tapahtuu mulle ihan kaikilla elämän tasoilla? Et mua ei ikään kuin olis olemassakaan. Et sä ehkä ajattelis noin, jos kysymys on vaikka terveydenhoidosta. Ja sit pitäis hoitaa jotain syöpää tai sellaista.

A: En mä ole huomannu, et mulle kävis koskaan noin.

B: No kato, harvat edes menis vinkkaamaan toiselle siitä, et bensa on loppu. Ja kaikki ei silti viitsis katsoa taustapeiliin.

A: -

B: Ja aika harva edes miettii tosta tilanteesta niin päin, et mitä tekis, jos oliskin se toinen. Siis se kuski, jota haluttiin auttaa. Luottaisit sä siihen, mitä joku tuntematon sulle sanoo?

A: -

B: Se on kato vähän eri juttu, jos on itse koko elämänsä halunnu auttaa muita. Sitä tuntee itsensä jotenkin idiootiks, ku se mitätöidään tollee. Rupee miettimään, et ehkä kannattais vaan etsiä tälle ongelmajätteelle joku loppusijoituspaikka ja antaa olla.

A: -