Onnellinen kansa, jatkuu
Jatketaanpa edellisen postauksen tiimoilta pohtimalla maailman onnellisimman kansan olemusta lisää. Facebookin Eriarvoisuusvarastossa käydään mielenkiintoisia keskusteluja ja tätäkin aihetta on siellä käsitelty. Silmiin pistävää siellä ovat kommentit, joissa kritisoidaan sitä, että tulosta Suomen ykkössijasta vähätellään.
"Tämän uutisen postaus on oikeastaan tervehdyttävää tässä ryhmässä, jossa on vain vähän tämän tyyppisiä uutisia. Harvoin mitään positiivista käsitellään."
"Huomaatteko kuinka vaikea on puhua positiivista asioista ja myönteisistä muutoksista. Keskustelu kääntyy toistuvasti ongelmiin."
Aika hassuja ajatuksia kun eriarvoisuus sinänsä on aika negatiivinen asia ja siihen liittyvillä tutkimuksilla juuri halutaan valaista tätä ongelmaa. Ehkäpä jonkun pitäisi perustaa Onnellisuusvarasto, jossa voi sitten painottaa positiivisia elämyksiä. Voisi kuvitella, että tutkijan näkövinkkelistä tutkimuksista ei saada positiivisia tai negatiivisia tuloksia, vaan kiinnostus koskee enemmän tutkimuksen laatua ja sisältöä, joiden vaikutuksia sitten pohditaan.
Mutta itse asiaan. Onko onnellisuus itsessään tavoiteltava asia ja riittääkö se kertomaan ihmisen elämän onnistumisesta? Entäpä muut ihmisenä olemisen puolet? Maailmalla on nimittäin myös tutkittu sitä, miten empaattisia ihmiset ovat eri maissa. Tässä tutkimuksessa Suomi sijoittuu sijalle 58 kun maita oli yhteensä 63. Paras oli Ecuador. Ei kauhean mairittelevaa Suomen kannalta.
Kumpi on siis merkittävämpää: ihminen on tyytyväinen itseensä vai haluaa auttaa muita heikommassa osassa olevia? Onko tavoiteltavampaa vaurastua vai pitää huolta muista? Kumpi lopulta tuo enemmän onnea kansalle? Ihminen voi olla tyytyväinen itseensä ja silti olla välinpitämätön, epärehellinen ja julmakin. Ei siis ihme, että kansojen vertailun pakka menee sekaisin kun laajennetaan perspektiiviä. Jakolinjaksi syntyykin silloin yhteisöllisyys/yksilökeskeisyys, ei vauraus.
Toinen kysymys on sitten se, että lisääkö vauraustuminen edes onnellisuutta. Asiaa voi katosa yksilön kannalta ja koko kansakunnan osalta. Tässä suomalaisessa tutkimuksessa on saatu tulokseksi se, että tietyn tulotason jälkeen onnellisuus ei näyttäisi lisääntyvän.
Jos taas koko kansakunnan hyvinvointia mitataan
monipuolisemmin esimerkiksi GPI-mittarilla nähdään, että tietyn
vauraustason (BKT) jälkeen hyvinvointi
ei lisäänny. Se jopa vähenee. Näin siis on käynyt maailman onnellisimmalle kansalle.
