Onnellisia voittajia?

Hesarin toimittaja kirjoittaa vuolaasti suomalaisesta onnellisuusparadoksista, jolla hän tarkoittaa sitä, että jostain kumman syystä maailman onnellisimman kansan asukkaat ovat tyytymättömiä. Koska hän ei tuohon anna mitään selitystä, se jättää mahdollisuuden arvailuille.

Toimittajan mukaan "Suomi lukeutuu liberaalin demokratian, markkinatalouden, globalisaation ja Euroopan integraation suuriin voittajiin." Lähes kaikki suomalaiset ovat globaalin mittapuun mukaan vauraita ja hyvin toimeentulevia. Viesti on siis se, että on väärin olla tyytymätön. Se on jotenkin kansanluonteen mukaista ja ihmisten pitäisi sen sijaan muistaa olla onnellisia, koska ovat vauraita.

Entäpä, jos onkin käynyt niin, että onnellisuustutkimuksissa on painotettu niitä arvoja, joita tavoitellaan 'liberaalin demokratian, markkinatalouden, globalisaation ja Euroopan integraation' avulla ja siinä on onnistuttu, mutta se ei olekaan tehnyt ihmisiä onnellisiksi? Mittaustulokset kertovat siis enemmän siitä, että noita tavoitteita on saavutettu, mutta jotain jää silti puuttumaan. Mittaukset eivät tavoita tätä, koska sitä ei olla mitattu.

Tyytymättömyyttä voi olla monenlaista. Markkinatalouden toimivuuden edellytyksenä on itse asiassa tyytymättömyys. Ihmisten pitää olla tyytymättömiä omaan taloudelliseen tilanteensa, jotta motivoituisivat taloudelliseen toimeliaisuuteen. Pitää saada lisää liksaa, isompi auto, enemmän ja uudempaa mitä vain. Tyytyväisyys latistaisi toimeliaisuuden ja talous sakkaisi.

Voisiko tyytymättömyys johtua myös sellaisesta turvattomuuden tunteesta, jota taloudellinen vauraus ei korjaakaan? Toimittaja mainitsee kyllä, että suomalaiset luottavat toisiinsa kun pudonneen lompakon saa takaisin ja lapsien yli ei ajeta suojateillä. Mutta sitten hän mainitsee myös oikeistopopulismin nousun ja sen energianlähteenä vihan maahanmuuttajia kohtaan. Eikö viha synny siitä, että koetaan jotain uhkaa, joka pitää tuhota? Eikö se juuri kerro turvattomuuden tunteesta? Sellaista konkreettista uhkaa ei kuitenkaan ole yhdessä maailman turvallisimmista ja vauraimmista maista. Pelot syntyvät muista syistä.

Arvaus onkin, että nuo pelot syntyvät samoista syistä, joiden takia Suomi kuuluu toimittajan mainitsemiin voittajiin globaalissa kilpailussa. Pelko siitä, että jää jälkeen kilpailussa, johon ihmiset on ajettu markkinatalouden nimissä. Pelko häviämisen häpeästä. Häpeän pelko on vaarallisen tuskallista kokea ja siksi se pitää kanavoida johonkin helpommin saavutettavaan kohteeseen.

Tässä toimittajan jutussa näkyy taas se sokea piste, joka haittaa ilmeisen selvästi todellisuuden näkemistä. Kun vuosikymmeniä on mieliin juurrutettu ajatus siitä, että vaurastuminen on tavoitteista tärkein ja onnellisuus määritellään sen mittaiseksi, niin ei enää kyetä näkemään, että silloin mitataan asetettua tavoitetta eli vaurautta, eikä onnellisuutta. Ei ole mitään paradoksia.