Paha kysymys

A: Moi, ei oo vähää aikaa nähty.

B: Joo ei. Kevätkiireitä pitäny. Mitäs mieles?

A: Ajattelin kysyä yhtä juttua. Ei ihan helppo.

B: Okei. Anna palaa.

A: Tiedäksä, mikä on olemassaolon lopullinen totuus?

B: Oho... Ööö... No en, ku mä oon vaan tämmönen. Tietääks sit joku?

A: Ehkä. Mut haluisit sä tietää?

B: Miksei. Tai no, mitäs sil olis välii?

A: Voisit olla rehellinen itelles.

B: Enks mä sit oo, vai mistä sä sen tiedät?

A: Ei kukaan oo. Aina me kuvitellaan, et muka tiedetään kaikkee, mut se on harha. Ja siks me petetään itsee koko ajan.

B: Entäs sit? Jos kerran kaikki on sillee.

A: No, on tää maailma aika kuses. Vois olla paremminkin.

B: Kerro nyt sit. Kuka tietää, mikä on se olemassaolon lopullinen totuus? Joku jumalolento vai?

A: Ei todellakaan, vaik aika monet niin uskookin. Et joku jumala tietää kaiken ja siihen pitää vaan uskoo. Kyl se pitäis ihmisen ite tietää.

B: Onks sit joku ihminen?

A: On, paitsi se on jo kuollu.

B: Harmi. Millo?

A: Noin pari tuhatta vuotta sitten.

B: Ai kuka?

A: Sen nimi oli Siddharta Gautama.

B: Ai Buddha?

A: Joo.

B: Onks siit sit enää mitää iloo, jos se on kuollu?

A: On, jos lukee mitä se on sanonu.

B: Pitäis varmaan lukee.

A: Joo. Nähdään.

B: Moi.