Paluuta 70-luvulle toivottu

Perussuomalaisen puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho (s. 24.7.1971) kirjoittaa somessa suomalaisuudesta. Hänen kaipaa takaisin 70-luvulle, jolloin ulkomaalaistaustaisia ei ollut kuin muutama samalla hiekkalaatikolla autoja neppailemassa. Ainakin nuoret kolliaiset harrastivat sitä silloin. Muunmaalaiset olivat silloin vielä samalla tavalla erilaisia kuin, jos jollakin olisi ollut isompi nenä (freudilainen lipsahdus?).

Nyt erinäköisiä ihmisiä on enemmän ja keskenään samannäköiset ovat kuulemma vetäytyneet omiin hiekkalaatikoihinsa, joille valkoisella heteromiehellä ei ole asiaa. Jos heitä ei olisi niin paljon, niin suomalaisuudestakaan ei tarvitsisi puhua. Niin kuin 70-luvullakaan ei puhuttu, sanoo Halla-aho.

Tämän voisi tulkita niin, että 'suomalaisuus' onkin ikävä asia, koska siitä pitää päästä eroon. Kansallisuusmielisyys syntyykin ehkä vasta kun näkee muunmaalaisia, jotka kokee uhkana, jos heistä kerran pitää päästä eroon. Samalla tavallahan voisi ajatella, että heterouskin syntyy homofobiasta ja miehisyys feminismistä.

Toisaalta voihan se olla myös niin, että katkeruus ja viha syntyvät kun huomaa, ettei pääse toisten hiekkalaatikolle leikkimään.

Moni asia oli kyllä paremmin 70-luvulla. Järvien vedet olivat vielä kirkkaat, talvet olivat talvia ja populaarimusiikkia tehtiin luovasti. Nyt vedet ovat sameita, talvi on märkää kun katsoo ikkunasta ulos ja musiikki tuntuu tulevan kaikki samasta tuutista.