Papukaijat keskuudessamme

Tässä yksi parhaita kirjoituksia ever ympäristöntilasta. Ei ihmekään, kun kirjoittaja on ympäristömuutoksen professori Helsingin yliopistosta.

Mikä tekee sitten kirjoituksesta niin hyvän? Ensinnäkin kirjoituksen sisältö on kuvattu jo otsikossa:

"Suomi on sokea itse aiheutetuille ympäristömuutoksille"

Kirjoituksessa kerrotaan sitten kattavasti, mutta tiiviisti, mitä ympäristössä on tapahtunut viime aikoina. Tietysti tässä viitataan ikäviin muutoksiin. Mutta ydinviesti on se piittaamattomuus, jota on harjoitettu. Ja samalla on luotu keinotekoisesti mielikuva siitä, että meillä muka on kaikki hoidettu hyvin. Voi sitä omahyväisyyden määrää!

Ja harvinaista kyllä, kirjoituksen lopussa on jopa ehdotuksia, mitä voisi tehdä. Näkee siis, että kirjoituksen laatimisessa on nähty vaivaa. Tai sitten se onkin peruskauraa sellaiselle, jolla on kyky nähdä todellisuus kirkkaana.

No, entäs sitten kirjoituksen kommentointi?

No, on siellä pari, jotka ovat ymmärtäneet kirjoituksen tarkoituksen. Mutta suurin osa ei ole viitsinyt vaivata aivojaan lukemalla kirjoitusta niin, että pyrkisi ymmärtämään sen ajatuksen. Olisi siis voinut odottaa kriittisiä kommentteja siitä, että Suomessa ei olla oltu sokeita muutoksille ja yritetty kumota ajatus piittaamattomuudesta ja omahyväisyydestä. Mutta ei.

Vaikka nämä kirjoitukset käsittelisivät mitä tahansa ympäristöteemaa, niin jos siellä on jossain kerran mainittu sana metsä, niin eikö jo kirjoitetakin siitä, miten Kiinassa hiilipäästöt ovat suuremmat ja kaikki ongelmat ratkeaa ydinvoimaa lisäämällä. Ja aina joku on käynyt avohakkuualueella ja siellä kuhisi elämää. Ja sitä rataa.

Eikö siellä toimituksessa edes joku voisi vihjaista näille idiooteille, että kommentoisivat itse kirjoitusta, eivätkä toistaisi papukaijana samaa litanjaa joka helvetin kirjoitukseen!