Pelkuri on pelkonsa vanki

26.12.2021

Yleisesti ajatellaan, että ihmisen aivot ovat kehittyneet kerroksittain. Alimpana ovat liskoaivot, joiden tehtävänä on huolehtia kehon perustoimintojen jatkuvuudesta. Keskimmäinen kerros on tunneaivot, jotka säätelevät sosiaalisten suhteiden vaatimaa tunne-elämää, laumaeläin kun ihminen on. Ylin kerros on sitten järkiaivot, jotka toimivat tietojen prosessoijana ja komentokeskuksena ihmisen monimutkaiseksi käyneen elämismaailman hallinnassa.

Liskoaivot toimivat reaktiivisesti tiedostamatta. Uhan kohdatessa ne valitsevat joko taistele-, pakene- tai jähmetystrategian, elleivät muut aivojen osat puutu peliin. Tunneaivojen mantelitumakkeet havaitsevat uhkatilanteet ja viestittävät niistä järkiaivoille, joiden tulisi sitten käyttää kapasiteettiaan vertaamalla tallennettuja tietoa ja kokemuksia punnitakseen uhkan suhdetta todellisuuteen ja arvioidakseen sen torjumiseen tarvittavia sopivia keinoja.

Näinhän sen pitäisi mennä, eikö vain?

Mutta kun ei mene. Lukekaapa vaikka susikeskustelua. Tai maahanmuuttoon, ilmastonmuutoksen torjuntaan tai koronarokotteisiin liittyvää keskustelua. Vaikuttaa siltä, että järkiaivoille asti viestit eivät joillekin mene. Tai ehkä siellä ei vaan ole tallennettuna riittävästi tietoa ja kokemuksia, joita prosessoida.

Liskoaivot sen sijaan toimivat aktiivisesti. Taistelemoodi on päällä, kun someaktivisti naputtelee anonyyminä tappouhkauksia milloin kenellekin. Pakenemoodi aktivoituu, kun ilmiselvää todellisuutta paetaan salaliittoteorioihin tai ihan vain tietämättömyyden ihanuuteen. Jähmetymoodi lamaannuttaa ihmisen välinpitämättömyyden autuaaseen höttöön: "ihan sama, kunhan minun ei tarvitse persettäni nostaa".

Ihmiset ovat pelkureita. Pelko itsessään on hyvä asia. Se herättää arvioimaan uhkan vakavuutta. Pelkuri on pelkonsa vanki.