Pers-eellä-puuhun
Kaikki tietävät, että korkea kolesterolitaso aiheuttaa verisuonisairauksia. Ja paljon. Jo ammoisista pohjoiskarjalaprojektin ajoista alkaen näihin pelottaviin ja kuolettaviin sairauksiin on kiinnitetty paljon huomiota.
Lääketeollisuus on huomannut tässä mahdollisuuden ja kolesterolilääkkeet, statiinit, ovatkin oiva tapa vähentää veren kolesterolitasoja. Lääkäreille ja hyvinvointialueiden rahoittajille se on onni, koska mittauksissa saatujen arvojen normalisointi on kätevää ja halpaa.
Asia ei kuitenkaan ole ihan noin yksinkertainen. Kolesteroli on tärkeä molekyyli ihmisen kehossa ja siksi keholla on keinot pitää huolta, että kolesterolia riittää. Keholla on kyky pitää kolesterolitasot tasapainossa. Sitä kutsutaan homeostaasiksi.
Tasapaino tarkoittaa sitä, että kun kolesterolia häipyy kehosta, uutta pitää saada lisää. Kolesteroli on solun rakenneaine ja kun solut kuolevat myös kolesterolia häviää samalla kun kuolleet solut erittyvät erilaisia teitä pois kehosta. Jostain pitää siis saada lisää kolesterolia, kun uusia soluja syntyy.
Tähän on kaksi tapaa. Joko sitä saa ravinnosta tai sitten keho tuottaa sitä itse. Pääasiallinen tehtävä jälkimmäisestä on annettu maksalle, joka myös toimii ylimääräisen kolesterolin poistokanavan kiihdyttäjänä sapen ja suoliston kautta. Maksa on siitä kiva elin, että se osaa tosiaan tuottaa lisää kolesterolia, jos ravinnosta sitä ei tule. Kukaan ei pärjää ilman kolesterolia.
On hyvä huomata jo tässä, että jos ravinnosta tulee enemmän rasvaa kuin keho kykenee sitä erittämään pois, sitä kertyy elimistöön ja kolesterolitasotkin ovat korkeita.
Huolta aiheuttavaa kolesteroliongelmaa kannattaa siis ensisijaisesti ratkoa huolehtimalla siitä, että liikaa rasvaa ei ravinnon mukana tule. Läskisoosit pannaan.
Jos sitten niin käy, että terveelliset elämäntavat on jo otettu käyttöön niin, mitä sitten pitäisi tehdä, jos kolesterolitaso on silti viitearvojen yläpuolella? Pitäisikö huolestua? Statiinit peliin?
Huomion pitäisi kiinnittyä käsitteeseen viitearvot. Ne on saatu, kun väestötason mittauksia on tehty ja niitä on verrattu verisuonitautien esiintyvyyteen. Edellä mainittu homeostaasi on kuitenkin yksilöllistä. Vaikka jollain onkin todettu viitearvoja korkeampi kolesterolitaso, se ei tarkoita, että kyseisellä henkilöllä olisi verisuonisairaus tai edes riski sairastua siihen. Kolesteroliaineenvaihdunta on yksilöllistä.
Se, mitä pitäisi tehdä, olisi tietenkin selvittää, missä kunnossa kyseisen henkilön verisuonet sitten ovat. Onko plakkia ja miten paljon? Jos ei ole, turha niitä lääkkeitä on niellä. Haittavaikutuksiahan niistä aina tulee. Kun tiedetään, miten helposti lääkärit statiineja määräävät, voisi epäillä, että aika paljon ihmisiä kärsii sivuvaikutuksista turhaan; tietämättä edes, mistä on kysymys.
Korkean kolesterolin hoidossa mennään siis pers-eellä-puuhun, kun ensisijaisesti määrätään statiineja. Se, mitä pitäisi tehdä olisi:
1. Ruokavalio > seuranta
2. ABI-mittaus (halpa) / TT-kuvat (kallis?)
3. Lääkehoito vasta, kun on todettu verisuonten alkavia ongelmia
Meillä on käytössä verisuoniongelmien riskiarviointiin Finriski-laskuri. Siinä annetaan parametreina riskejä lisääviä tekijöitä, kuten myös kolesteroliarvot. Outoa laskurissa on se, että siihen ei voi syöttää yhtään riskiä vähentävää tekijää. Nyt syksyllä -26 on tulossa versio 3. Kertoo ehkä siitä, että riskien arvioinnissa on vielä kehitettävää.