Potilaspisteytys

Julkinen terveydenhuoltojärjestelmämme on murroksessa. Rahoituksen ongelmat ja poukkoileva poliittinen ohjaus lisäävät epävarmuutta kansalaisten keskuudessa. Vähemmälle on jäänyt keskustelu itse järjestelmän toimintamallista, vaikka niitä omalääkäreitä kovasti kaipaillaankin. Omalääkärimallihan voidaan ottaa käyttöön milloin vain kutsumalla aina seuraavaa tk-lääkäriä (jolle saa ajan) omalääkäriksi.

Terveydenhoito on suurimmaksi osaksi viestintää, jonkun verran tutkimuksia ja pieneltä osin toimenpiteitä. Nykyisessä mallissa viestinnästä vastaavat pääasiassa hoitajat. Lääkäreiden rooli viestinnässä halutaan pitää mahdollisimman pienenä. Ajatuksen takana on tietenkin kustannustehokkuus: hoitajia on enemmän ja pienemmällä palkalla.

Olisi mielenkiintoista tutkia, mihin se johtaisi, jos roolit vaihtuisivat. Lääkärin ja potilaan välinen keskustelu kun yleensä johtaa johonkin, kun taas hoitajan ja potilaan väliset keskustelut eivät yleensä johda mihinkään ja vain pitkittävät itse hoitoon pääsyä (eli siihen keskusteluun lääkärin ja potilaan välillä).

Julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on rakennettu hierarkkiseksi ja normatiiviseksi. Hierarkiassa alimpana on potilas. Esimerkiksi kampaamotoiminta ei ole hierarkkista. Kampaajan ja asiakkaan välinen viestintä on mutkatonta ja jännitteetöntä.

Normatiivisuus tarkoittaa sitä, että hoito perustuu erilaisiin pisteytyksiin, luokituksiin, viitearvoihin ja muihin normeihin, joiden avulla potilas ohjataan tiettyyn ennalta määrättyyn hoitopolkuun.

Normatiivisuudella haetaan tietenkin myös kustannustehokkuutta, mutta toisaalta se ohjaa toimintatapaan, jossa yksilöllisen hoidon toteutuminen jää juhlapuheisiin ja th-yksiköiden nettisivuilla julkaistuihin visioihin, joissa myös osallistaminen on mainittu. Osallistamista haittaa kuitenkin jonkun verran järjestelmän hierarkkisuus.

Koska hoito perustuu normeihin, hoitohenkilön omat valinnat hoidon suorittamisessa jäävät minimiin ja siten myös vältetään henkilökohtaisen vastuun ottamista työssä. Hoitovirheitä kutsutaankin poikkeamiksi. Hoitaja ei siis tee virhettä, vaan poikkeaa ohjeista. Ohjeen tekijän vastuuta voi olla vaikea tunnistaa.

Koska yksilöllistä hoitoa on näin vaikeampi saada, ehdotetaan seuraavassa normatiivisuuden laajentamista koskemaan myös potilaita. Aletaan pisteyttämään ja luokittelemaan myös potilaat.

Potilaat voitaisiin jakaa neljään kategoriaan potilaan perehtyneisyyden mukaan seuraavan pisteytyksen avulla.

1. Perustiedot

Osa potilaistahan on voinut saada terveysalan koulutusta tai muuten osallistunut itsenäisesti tiedon hankintaan. Pisteet taulukon mukaan.

2. Oma arvio

Potilas arvioi omat pisteensä hoidossa olevan sairauden perehtyneisyyteen. Tätä lisää tai vähentää edellisen (oma)lääkärin antama arviokerroin potilaan perehtyneisyydestä.

3. Aktiivisuus

Lasketaan yhteen potilaan tekemät muistutukset, vahinkoilmoitukset ja kuinka monta kertaa potilas on mennyt yksityiselle puolelle saadakseen lähetteen erikoissairaanhoitoon. Pisteet taulukon mukaan.

4. Kokemuspohja

Lasketaan yhteen käyntikerrat hoidossa ja hoitaja/lääkäri-kontaktien määrät ja kerrotaan summa diagnoosimäärillä. Näistä voidaan taulukoida indeksi, joka toimii kertoimena edellisten kohtien yhteenlaskettuihin pisteisiin.

Kokonaispisteiden perusteella potilas voidaan määritellä neljään toimintamalliluokkaan:

Luokka 1. Hoitajavetoinen

- nykyinen malli

Luokka 2. Lääkärikonsultaatio ensisijainen

- yhteys terveyskeskukseen johtaa aina vähintään lääkärin etäkonsultaatioon

Luokka 3. Välitön yhteys lääkäriin

- viestintä tapahtuu aina vain lääkärin ja potilaan välillä (ellei ole lääkärin määräämiä ja hoitajan tekemiä tutkimuksia tai toimenpiteitä) 

Luokka 4. Oikeus resepteihin ja lähetteisiin

- potilas voi kirjoittaa itse reseptejä ja tehdä lähetteitä julkiseen erikoissairaanhoitoon (voi vaatia joitakin lakimuutoksia)

Kerrataan vielä: terveydenhoito on pääasiassa viestintää. Tällä hetkellä ainakin erään hyvinvointialueen viestintää (hoitaja>/potilas<) hoidetaan mm. seuraavien palveluiden kautta:

Hoitajan takaisinsoittopalvelu ><

Hyvinvointialueen oma digitaalinen portaali ><

Digiklinikka ><

Kansalaisen terveyspalvelu ><

Tekstiviesti >

Sähköposti (vain ilmoitukset) >

Omakanta > (< vain reseptien uusiminen)

Kirjeposti >

Omaolo <

Jos hoitajan kielitaito on vielä puutteellinen, mikä voisi mennä pieleen?

Lääkärin ja potilaan väliseen suoraan vuorovaikutukseen perustuvat viestintäpalvelut:

Lääkärin vastaanotto ><

Lääkärin puhelinsoitto ><

Lääkärin ja potilaan välillä ei siis ole tällä hetkellä mahdollisuutta suoraan vuorovaikutukseen digitaalisten viestintäpalveluiden kautta (lue: digiloikka). Edellä ehdotettu toimintamalliluokitus voisi helpottaa niiden mukaanottoa terveyspalveluihin (luokat 2 ja 3).