Puoliunessa

Jos olet musiikinharrastaja, olet saattanut yllättyä, kun kuulet omaa soittoasi tallennettuna ensi kerran. Kokemus ei ole tyypillisesti mitenkään kauhean miellyttävä. Yksin soittaessa mieli elää omassa maailmassaan ja sitä kuvittelee olevansa ehkä suurempikin tähti.

Todellisuus paljastuu, kun kuulee omaa soittoaan irti tuosta mielikuvasta. Mutta se ei saisi lannistaa. Se, että oppii kuuntelemaan omaa soittoaan ulkopuolisen kuuntelijan korvin, tekee aikanaan mestarin - jos jaksaa harjoitella.

Tuo tilanne on vähän sama kuin silloin, kun herää joskus aamulla miellyttävästä unesta arkiseen todellisuuteen. Oi, miten mukavaa olisi vetää peitto korville, ja palata takaisin unen ihanaan maailmaan!

Mutta, kun ei voi.

Sama tunne on saattanut tulla myös, kun on seurannut aluevaaleja. Tekisi mieli vetää peitto korville ja palata takaisin siihen autuaaseen maailmaan, jossa luuli olevansa. Maailmaan, jossa ihmiset aidosti ovat kiinnostuneita toistensa hyvinvoinnista.

Aluevaalien todellisuus on silkkaa absurdia poliittista teatteria - ryhmänarsismia vallan ja rahan maailmassa, jossa ihmiset elävät puoliunessa, kuten Erich Fromm aikanaan sanoi*.

Jos luulit, että vaaleilla oli jotain tekemistä ihmisten hyvinvoinnin kanssa, olisiko aika herätä?

Varoitus: kun on kerran herännyt, paluuta ei enää ole unen ihanaan maailmaan .

Kuva: Mika Ranta/HS

"The average person, while he thinks he is awake, actually is half asleep. By 'half asleep' I mean that his contact with reality is a very partial one; most of what he believes to be reality (outside or inside of himself) is a set of fictions which his mind constructs. He is aware of reality only to the degree to which his social functioning makes it necessary."

- Erich Fromm

(*Kirjasta Escape from Freedom, Pako vapaudesta)