Ratkaisukeskeinen vaikutusarviointi*

Kaksi käsitettä, joiden kohtaamisen pitäisi nostaa jokaisen tarkkaavaisuutta: ratkaisukeskeisyys ja vaikutusarviointi.

Ratkaisukeskeisyys on tuontitavaraa rapakon takaa ja se rantautui meillekin samoihin aikoihin kuin positiivinen psykologia osana uutta onnellisuuskulttuuria, joka nyt on jo alkanut mennä vähän pois muodista. Ratkaisukeskeisyys on kuitenkin jäänyt ja tullut osaksi retoriikkaa, jolla korostetaan, että haluttuihin tavoitteisiin voidaan päästä nopeasti ja vaivattomastikin. 

Se syntyy ajatuksesta, että ei kannata uhrata energiaa ongelmien syiden pohtimiseen, vaan etsitään toimia, joilla tavoitteisiin päästään helposti. Ratkaisukeinoiksi voidaan valita silloin mielyttävät ja mukavat, jolloin onnellisuus on yhä lähempänä.

Tyypillisiä ratkaisukeskeisiä keinoja ovat esimerkiksi: perjantaipullo, laastarisuhde ja ilmastonmuutoksesta huolissaan olevien leimaaminen ilmastofanaatikoiksi.

Vaikutusarviointi taas on keino pohtia tavoitteeseen tähtäävien toimien moraalisuutta niiden vaikutusten mukaan. Toiminta tai siihen tähtäävä suunnitelma on hyvä, jos vaikutukset vastaavat tavoitteita.

Perjantaipullo ja laastarisuhde ovat hyviä esimerkkejä siitä, että vaikutusarvioinnit voidaan tehdä myös ratkaisukeskeisesti. Molemmissa kuitenkin on ilmeisen todennäköistä, että vaikutusarvioinnit todetaan jälkikäteen hieman epäonnistuneiksi. Turha kuitenkin märehtiä ongelmissa, koska uusi ratkaisu häämöttää jo seuraavana perjantaina tai seuraavassa nettiprofiilissa.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa ratkaisukeskeinen vaikutusarviointi* taas tarkoittaa sitä, että koska juuri sinun toimillasi ei ole mitään vaikutuksia, toimiakaan ei tarvita. Voit käyttää edelleenkin kaikkia niitä mukavia ja mielyttäviä keinoja, jotka ovat ennenkin tehneet sinut onnelliseksi märehtimättä sen kummemmin ongelmien syitä.

Kannattaa siis olla tarkkana, kun törmää ratkaisukeskeisyyteen ja vaikutusarviointeihin.

* (c) creafulness.com