Rehellisyys, valta, luovuus

Rehellisyys maan perii, sanotaan. Eipä taida olla tänä päivänä oikein osuva kommentti. Pikemminkin voisi sanoa, että rehellisyydestä on tullut aliarvostettu ominaisuus - varsinkin politiikassa. Sitä pidetään jopa merkkinä heikkoudesta.

Sissela Bok kirjoitti joitakin vuosikymmeniä sitten kirjan valehtelemisesta. Siinä hän tunnistaa valehtelemisen yhdeksi syyksi halun saada valtaa. Valehtelijalla on aina kaksi tietoa käytössään: totuus ja valhe. Kohteella vain yksi. Tieto on valtaa.

Selvää on, että valehtelemalla voidaan huijata toinen tekemään jotain sellaista, mistä on itselle etua. Sitähän se siis on sitä itseään: vallan käyttöä. Vallan halu on sellaisen ihmisen ydintä, jolla on hierarkkinen ihmiskäsitys. Siinä ihmiset luokitellaan tavalla tai toisella valtarakenteeksi. Rehellisyys ei oikein sovi tähän kuvioon.

Joskus ajatellaan myös, että valkoiset valheet ovat sosiaalisissa suhteissa lähes välttämättömiä. On parempi väistää tuleva riita luikauttamalla pieni valhe, jolla peitetään omat pienet hairahdukset. Umpirehellisen ihmisen kohtaloa sosiaalisessa elämässä ei pidetä kovin ruusuisena.

Valehteleminen on kuitenkin moraalisesti väärin varmaan kaikissa kulttuureissa. Onko siis mahdollista elää ilman valehtelua? Miten se onnistuisi?

Tähän ei tietenkään ole yhtä yleispätevää vastausta, vaan tilanteita pitäisi tarkastella tapauskohtaisesti. Valehteleminen on kuitenkin osoitus henkisestä laiskuudesta. Se on helppo ratkaisu silloin, kun ihmisellä ei ole kykyä etsiä vaihtoehtoja toiminnalleen luovalla tavalla. Ja varsinkin helppoa silloin, kun on kysymys vallan käytöstä. Vallan tahto on luovuuden este.

Luova ratkaisu olisi aina nähtävä ensisijaisena vaihtoehtona. Vasta äärimmäisessä tilanteessa voi olla syytä turvautua valehtelemiseen. Kuten usein viitatussa tilanteessa, jossa natsit tulevat kysymään, onko 'ei-toivottu henkilö' piilossa ullakolla.

Luopuminen halusta käyttää valtaa ei tarkoita alistumista. Omia rajojaan pitääkin kyetä puolustamaan. Erityisesti silloin, kun niitä rajoja uhkaa joku, joka valehtelee saadakseen valtaa. Rajojen puolustamisenkin voi tehdä luovasti turvautumatta itse epärehellisyyteen.

Rehellisyys ei ole heikkouden merkki, vaan osoitus kypsyydestä ihmisenä, joka ei tarvitse valtaa ollakseen ihminen.