Saturaatiopotikka

A: Kuis pörisee?

B: Siinähän se. Entä itelläs?

A: Vähän alavireessä oon ollu.

B: Mikäs nyt painaa mieltä sillee?

A: Oon ollu vähän pettyny ihmisii.

B: Kui? Kenee?

A: No, ei keneekään erityisesti, vaan noin yleensä. Aika lailla itsekkäitä ja omahyväisiä, omaan napaan tuijottajia riittää.

B: Onks sul joku erityinen ryhmä mielessä?

A: No, ei... aika yleistä tuntuu olevan, et kukaan ei enää viitsi välittää, vaik kaikenlaista katastroofii pukkaa. Paitsi sit jotkut elokapinalliset ja sellaset. Mut sit nekin mollataan, kunhan ei itse tarvitse persettään nostaa muiden takia.

B: Tarviiks siit välittää? Eiks kannata vaan elää ite niin ku parhaaks näkee?

A: Niin, sehän se just on. Noinhan kaikki ajattelee. Mut ei se ole niin helppoa sulkee silmänsä. Se on kato vähän sama kuin silloin kun tuli väritelevisio joskus 70-luvulla. Kun kerran näki värit, ei enää halunnu kattoo mustavalkoista.

B: Nii, vaik oli niiss se potikka silloinkin.