Selkäranka karkuteillä

"Metsähakkuita tulisi vähentää." "Asiantuntijat eivät ole yksimielisiä metsähakkuiden kestävästä määrästä." "Metsähakkuita voi lisätä." Poliitikko voi heittää näin ristiriitaisia lausuntoja ilman, että joutuu selittämään sitä, eikä kukaan edes sitä pyydä.

Sama poliitikko vappupuheessa: "...asiantuntijat sanovat, että 55.000 ihmistä nousee köyhyydestä". Asiantuntijat, ketkä, milloin, missä?

Sama poliitikko ennen hallitusneuvotteluja sanoo, että toisen puolueen puheenjohtajan ihmiskäsitys on erilainen kuin oma ja toinen siihen, että heidän ihmiskäsityksensä on sama. Kummankaan ei tarvitse näkemyseroja sen kummemmin selitellä.

Politiikkaa vaivaa selkärangattomuus ja vastuun välttely. Media ei kykyne vaatimaan kummastakaan tilille. Kansalaisten epävarmuus lisääntyy kun päättäjiltä puuttuu pää ja hedelmät putoaa oikeistopopulistien laariin.

Tulokset nähdään USA:ssa, jossa presidentti saa valehdella 12 kertaa päivässä ja väistellä erilaisia syytöksiä omaa valtiokoneistoa hyväksikäyttäen. Samalla tielläkö ollaan täälläkin kun toimittajilta estetään kysymysten tekeminen ja rikoksiin syyllistyminen vain nostaa kannatusta? Sivistyksen ja moraalin rappio?

Poliittisen jännitteen suurin volttimäärä lienee 'oikeistopopulistien' ja 'vihervassareiden' välillä, jos näitä termejä saa käyttää. Vihervasemmiston suurin uhka on kuitenkin demarit, jos epävarmuuden lisääminen yhteiskunnassa päättämättömyydellä hyödyttää eniten peloista ja vihasta energiaa ja kannatusta saavia.

Valta siirtyy liian pienellä marginaalilla yhdelle puolueelle. Entäpä, jos puolueet saisivatkin liittoutua keskenään vaalien jälkeen näkyvästi? Kenelle valta siirtyisi? Ohjelmien perusteella lähinnä toisiaan olisivat kai juuri ääniä lisänneet 'vihervassaripuolueet'. Yhteinen kannatus 19,7% ja äänestäjiä 60.000 enemmän kuin nyt suurimmalla puolueella. Jonkinlaista orastavaa blokkiajatteluako?

Perinteisesti ajatellaan, että poliittiset jännitteet ovat akseleilla oikeisto - vasemmisto ja liberaali - konservatiivi.

Nykyinen tilanne voidaan kuitenkin nähdä myös niin, että vihervasemmiston todellinen uhka on demarit, koska eivät oikein osaa enää sijoittua millekään arvoulottuvuudelle ja vallassa ollessaan luovat epävarmuutta, joka edistää oikeistopopulistien kannatusta.

Demarit taas luulevat olevansa oikeiston vastavoima, mutta todellinen uhka on kannatustaan lisäävät oikeistopopulistit.

Oikeisto taas on jämähtänyt talouspolitiikassaan vastustamaan hyvinvointivaltioita, mutta potentiaalinen uhka tulee vihervasemmistosta, joka kyseenalaistaa talousajattelun hegemonian.

Oikeistopopulistit näkevät uhkana vihervasemmiston liberaalisuuden ja suvaitsevaisuuden, mutta heidän pitäisi kohdistaa katseet oikeistoon, joka ajamalla hyvinvointivaltiota alas lisää eriarvoisuutta ja epävarmuutta.