Suosituksia, ohjeita vai määräyksiä?

Kas siinä vasta pulma suomalaisille epidemian alhossa. Jostainhan toimittajienkin pitää juttua vääntää ja siksi on varmaan ollut herkullista jankata vastauksia päättäjiltä ikään kuin kansa olisi niin tyhmää, että ei ymmärrä, mitä eroa noilla on. Ehkä ei sitten ymmärräkään.

Kuullun ymmärtäminen onkin nykyisin mielenkiintoista, kun tahallaan väärin ymmärtämisestä on tullut maan tapa. Jos siis ministeri sanoo, että hallitus suosittelee vahvasti, niin senhän voi tulkita joko kirjaimellisesti niin, että on suositus, tai sitten määräykseksi kun painotus on vahvassa. Sitä voi sitten jankuttaa loputtomiin ajankohtaisohjelmissa ja väittää, että hallituksen viestintä on epäselvää. Selkeää olisi olla mustavalkoinen: joko tai. Sitten voisi ainakin syyttää päättäjiä kävi miten kävi, kun kenenkään muun ei tarvitse kantaa vastuuta omista tekemisistään.

Pallo tuntuu olevan hukassa vähän kaikilla. Pitääkö aikuisen ihmisen oikeasti ensin saada määräys pysyä sopivan kaukana toisista tartuntaa välttääkseen ja varsinkin, jos yskää puskee itsellä? Pitääkö itsesuojeluvaisto ja empatiakin ulkoistaa hallitukselle?

Fiksumpaa olisi miettiä ja keskustella siitä kuka kumma sitä pöpöä levittää, oli määräyksiä tai ei. Jos riittävän moni ei edes välitä määräyksistä, suosituksista puhumattakaan, niin reitti on selvä.

Jaetaanpa ajatusleikkinä ihmiset kolmeen ryhmään: sairastuneet eli virus todettu, oireiset ja oireettomat. Muita ei kai ole - paitsi ne, jotka uskovat, ettei virus edes heihin tartu, kun syövät malarialääkettä tai juovat hopeavettä.

Lienee selvää, että sairastuneet eivät itse enää pahemmin levittele tautia, vaan riski on silloin muilla oman suojautumisensa kanssa.

Oireisen taas luulisi kirkkaasti tietävän olevansa mahdollisesti kantaja, joten kuvittelisi, että hän ei tahallaan altista muita. Ei lähdetä kaupan kassajonoon pärskimään. Eihän?

Oireettomat taas eivät voi tietää levittävänsä itse, ellei sitten tiedosta mahdollisuutta joka hetki ja siksi varoo toisia olettaen olevansa aina potentiaalinen riski epidemian aikana.

Jos ihmiset olisivat siis kaikki fiksuja, niin mitään ohjeita, suosituksia tai määräyksiä ei edes tarvittaisi.

Joka sellaisia itselleen vaatii, myöntää olevansa...

Joka sellaisia kansalle vaatii, myöntää kansan olevan...