Surun päivä

Hei, iloista kansallista meritokratian vuosijuhlapäivää!

-

Ainakin, jos tänään uutisia seuraa. Toiselta nimeltään siis veropäivä.

Vaikka ei ne maksetut verot ketään kiinnosta, vaan tulot. Superrikkaiden kärkikolmikon hymyilevät päät näkyvät jokaisessa tämän päivän uutisessa. Toimitukset kun tietävät, että kansa rakastaa sankar'tarinoit'. Melkoisen miehistä tuo kilvoittelu kunniasta onkin. Tuhannen rikkaimman joukosta on 85% urhoja uljaita. (Naissankarista tulee lähinnä mieleen Xena-soturiprinsessa)

Samaan aikaan toisaalla: lokakuu oli vuoden lämpimin ja tästä vuodesta tulee taas mittaushistorian kuumin. Näköpiirissä ei ole sellaisia muutoksia, jotka tätä surullista kehitystä edes jarruttaisi. Sen sijaan yllytys taloudelliseen toimeliaisuuteen näyttää sen kuin kasvavan uutisista päätellen. Kyllähän se sylttytehdas tiedetään.

Hassua vaan, että nuo kaksi uutista saattavat löytyä tänään peräkkäin nettimedian uusimpien uutisten listalta. Ikään kuin irrallisina toisistaan. Tuskin kukaan huomaa yhteyttä. Tai ei halua. Kukapa haluaisi meidän 'sankarloiden' sädekehää himmentää. Mielellään sitä voittajiin samaistuukin. Kaverin kaveri saattaa jopa jonkun vaurauden airuista tunteakin.

Olkoonkin, että osa näistä rikkauksista on vedetty surutta yhteiskunnan pahnanpohjimmaisten selkänahasta, kun kuskaavat sapuskaa laiskuuttaan mukavaa elämää viettäville hyväosaisille, jotka eivät uhraa pienintäkään ajatusta maapallon tulevaisuudelle.

Jos nyt kuitenkin näiden kahden uutisen yhteyden tunnistaa, niin juhlaan ei hirveästi ole aihetta. Suruliputus olisi paikallaan.