Syyllisyys demonisoitu

Jos haluaa olla vakuuttava tänä päivänä, kannattaa olla ratkaisukeskeinen.

Ratkaisukeskeisyys on tuontitavaraa rapakon takaa niin kuin monet muutkin viime vuosien ilmiöt kuten ilmiöoppiminen, positiivinen psykologia ja self-help. Ratkaisukeskeisyyden taustalla on ajatus siitä, että on turha märehtiä pohtimalla ongelmien syitä: ole osa ratkaisua, älä osa ongelmaa.

Jos sinua ahdistaa, vika ei ole siinä, että juoppo isäsi juo perheen rahat. Eikä siinä, että on käynyt huono mäihä geeniarpajaisissa ja olet työpaikan introverttinä surken pomon silmätikkuna tai luokan kiusattu väärännäköinen esiteini.

Vika on vain sinussa. Mutta vaikka vika on vain sinussa, älä missään nimessä koe syyllisyyttä siitä. Se on vahingollista itsellesi. Se näet johtaa vain ongelmien märehtimiseen.

Jos sinua ahdistaa, pidä kiitollisuuspäiväkirjaa ja näe asiat positiivisesti. Olet paras versio itsestäsi, oma sisäinen sankarisi. Elä täysillä, äläkä murehdi turhista. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja kyllä se siitä. Menestys odottaa jo nurkan takana. Carpe diem, don't worry be happy ja niin edelleen.

Syyllisyys on tietty ikävä tunne. Ja jos sitä ei kykene käsittelemään, se ei muutu huoleksi ja vastuuksi niin kuin kypsälle ihmiselle kuuluisi. Individualismin projekti on viety jo niin pitkälle, että syyllisyys on demonisoitu. Kun pahasta tekee pahan, se ikään kuin kumoaa itsensä.

Ihmisen henkiselle kasvulle on laitettu tietoisesti jarru päälle. Moraalitaju on laimentunut markkinavoimien pyörittäessä ihmisten pää sekaisin. Saa sanoa mitä huvittaa. Röyhkeys on meriitti. Jos joku muu siitä kärsii, turha hänen on uhriutua.

Kenelle enää jää rooli kantaa huolta ja vastuuta mistään? Helppo on osoittaa sormella ainakin poliitikkoja. Kova on huuto nytkin sinne suuntaan kun korona on alkanut levitä taas. Sormella osoittavat eivät kehtaa myöntää omaa syyllisyyttään mistään.

Tiedetään, että virus tarttuu etenkin nuorten joukossa nyt. Mutta ei heitäkään siitä saa syyllistää.

"Nuoruus on sosiaalista aikaa. Nuorena etsitään elämänkumppania, nuorena ­rakastutaan. Nuorena käydään konserteissa, elokuvissa, baareissa ja festivaaleilla. Eihän nuoruutta voi elää etänä!"

Paitsi, että ihan kaikille se nuoruuskaan ei ole tuollaista kulta-aikaa. Osa ei pääse nauttimaan konserteista ja baareista kun ei ole rahaa. Tai sattuu muuten vaan olemaan sellainen, että ei oikein mahdu joukkoon. Sitä paitsi ei nuoruus aina ole ollut säpinää ja suhinaa. Siitä on tullut sellaista vasta näiden kulutusjuhlien myötä. Eikä sille ole enää muka vaihtoehtoa. Talouden rattaat pitää pyöriä.

Kun nyt ikävä tauti leviää baareissa, siitä ei saa syyllistää ketään. Ei bilehileitä eikä ravintolayrittäjiä, jotka mielellään myyvät ilolientä asiakkailleen. Eivät kanna huolta niistä, jotka tauti vie hengityskoneisiin tai saavat kuukausien jälkitaudit taakakseen, vaikka eivät baareissa ole käyneetkään.

Ratkaisukeskeiseksi vaihtoehdoksi jää laittaa baarit kiinni. Sitten löytyy kyllä syyllinen.