Syyllisyys tekee kipeää

Kosmologian professori Kari Enqvist kirjoittelee aktiivisesti muistakin aiheista kuin avaruuden ilmiöistä. Tänään hänen YLE:n kolumniinsa oli upotettu sujuvasti sekaisin hyväntahtoiset ihmiset, hysteerikot, ökyrikkaat, vanhat jäärät ja persvakoäijät. Sekamelskan sisältä saattoi ehkä tunnistaa ydinviestiksi sen, että toivoa tulevaisuudesta antaa kansan hiljainen enemmistö, joka on hyväntahtoista ja pyrkii tuottamaan hyvää läheisilleen kun maailmaa hallitsee toinen osa ihmisistä, joka hamuaa valtaa ja rikkauksia toisten kustannuksella.

Viesti vastannee todellisuutta, mutta jos Enqvist viittaa hysteerikoiksi maailman ongelmista huolestuneita ja muutosta vaativia ihmisiä, niin se paljastaa sen, miksi niihin ongelmiin ei tunnukaan löytyvän ratkaisua.

Syy on nimittäin juuri se, että kansan enemmistö on tosiaan hiljainen. Kansan enemmistön kiinnostus oman lähipiirin ulkopuolelle kun on sen verran vaisua, ettei sen ääni nouse. On naivia kuvitella, että maailman ongelmat ratkaistaan, jos huoli suuntautuu vain oman lähielämän murheisiin - niin hyväntahtoista kuin se onkin. Globaalien ongelmien ratkaisut vaativat huolta globaaleista ongelmista. Kutsumalla tätä hysteriaksi ongelmien syyt pyritään vain peittämään.

Tieteilijä Enqvist pyrkii tietysti puolustamaan tieteen merkitystä todellisuuden hahmottamisessa. Usko siihen, että tiede ja teknologia ratkaisevat ongelmamme on myös vahva kansan keskuudessa, mihin hän kirjoituksessakin viittaa. Tämä usko paljastaa myös erään aikaamme hyvin määrittävän seikan.

Nimittäin sen, että olemme irtautumassa syy/seuraus-ajattelusta.

Aikaisemmin uskonto määritteli syy/seuraus-suhteen selkeämmin. Jos jotain ikävää tapahtui, se oli joko Jumalan tahto tai sitten vain sen toisen vastapuolen viheliäisiä tekosia. Nyt elämme aikaa, jossa tekojen syitä ei enää halutakaan nähdä, koska syyllisyyttä ei enää voi siirtää yliluonnollisille olennoille. Syyllisyys on saatava häivytettyä. Se näkyy monella tasolla.

Tiede ja teknologia on valjastettu korjaamaan ongelmia keksimällä ratkaisuja, joilla haitat saadaan pois. Ilmastonmuutosta halutaan hillitä päästöjä vähentämällä, mutta syyt päästöihin eivät kiinnosta. Ei tiedemiehiä, ei päättäjiä, ei kansan hiljaista enemmistöä, eikä varsinkaan niitä ökyrikkaita ja vanhoja jääriä.

Tunnetusti terveydenhoitomme on medikalisoitunut ja vallitseva tapa on hoitaa ensisijaisesti oireita. Syiden selvittäminen tulisi kyllä kokonaisuudessa halvemmaksi ja voisi johtaa todelliseen 'terveydenhoitoon' sairauksien hoidon sijasta.

Psykologiassa Freud ja kumppanit on julistettu menneisyyden mitättömyyksiksi. Nykyisin ei halutakaan tutkia syitä mielenterveyden ongelmiin. Analyyttisen tilalle on tullut ratkaisukeskeinen.

Aika usein saa lukea nykyisin uutisia, joissa joku on ajanut jonkun päälle ja lähtenyt livohkaan. Ikään kuin sitä syyllisyyttä voisi paeta. Häpeää kyllä.

Ihmisten välisissä suhteissakin syy/seuraus-ajattelusta halutaan irti. Loukkaantuminen on epäsopivaa, koska se voisi johtaa syyllisyyspohdintoihin. Uhriutuminen ja syyllistäminen ovat käsitteitä, joita käytetään kun halutaan puhua jostain muusta kuin omasta syyllisyydestä. Toisen huoli leimataan hysteriaksi, jottei sitä huolen syytä tarvitse myöntää ja ymmärtää.

Vähän tästä kaikesta tulee mieleen vanha fraasi savolaisesta: kun savolainen puhuu vastuu siirtyy kuulijalle.

Vitsi, vitsi.

Oman syyllisyyden tunnistaminen tekee liian kipeää.