Tä? Minunko pitäisi muuttua?

24.10.2019

Taisi sohaista ampiaispesää Kari Enqvist kun kirjoitti kolumnin ylikulutuksesta. Kommentteja sateli rajoitetussa ajassa peräti 411 kpl. Liekö ennätys? Mikä siinä kirjoituksessa sitten oli sellaista, että sai aikaan moisen vyöryn?

Kirjoitus oli tyyliltään ihan asiallinen, kuten kirjoittajan arvolle sopii. Siinä tuotiin esiin samoja aiheita, joita on pyöritelty tiheään viime aikoina. Ilmastonmuutos, luonnonvarojen ylikulutus maissa, joilla on varaa siihen ja kaikki muutenkin hyvin, kuten meillä kotosuomessa. Reaktiot voi selittää se, että KE kehtasi mennä sanomaan, että vastuu ongelmista on meillä jokaisella. Jokaisen pitäisi tehdä jotain, muuttaa olemisensa tapaa. Ja sekös suututtaa suomalaista.

Sitten aletaan selittämään. Ei ole ongelmia, ne on muualla, muiden pitää ensin. Kaivetaan googlella "faktoja" ja lyödään ne pöytään ymmärtämättä edes mistä on kysymys tai ainakin niitä ei osata liittää oikeisiin kehyksiin. Esimerkkinä tämä biokapasiteetti, joka nyt on vedetty ylös todistamaan, että ei meidän suomalaisten tarvitse tehdä mitään, koska meillä biokapasiteetti ylittää kulutuksen.

Voi pyhä yksinkertaisuus! Laitetaanko sitten vain rajat kiinni tavaroille ja ihmisille ja katsotaan, miten Suomi pärjää? Ikään kuin tuo kansallinen tase kertoisi yhtään mitään kokonaisuudesta. Kannattaa lukea tämä BIOS-tutkimusryhmän Ville Lähteen kuvaus aiheesta. Asioiden yksinkertaistaminen voi johtaa harhaan, joten kannattaisi mielummin ottaa selvää asioista ja harkita mitä kirjoittaa.

KE:n kirjoitus on tärkeä, koska se paljastaa juuri sen syyn, miksi painimme näiden viheliästen ongelmien parissa vieläkin, vaikka tiedossa ne ovat olleet jo vuosikymmeniä: miksi minun pitäisi muuttaa mitään itsessäni?

Nyt on suuri joukko kansaa vihdoin saavuttanut keskiluokkaisen unelman. On katumaasturit, pihagrillit, lomat maailman äärissä. Paha mennä vaatimaan, että jostain niistä pitäisi luopua kun on oman elämäntapansa ansainnut kovalla työllä. Huolimatta siitä, että se juuri on se ongelmien aiheuttaja. Paljon pitää vettä virrata Vantaassa ennen kuin ihminen sen syyllisyyden osaa myöntää itsessään. Saavutetuista eduista on vaikea luopua niin kuin hyvin tiedetään.

Miksi sitten ihmisen on niin vaikea muuttaa omaa olemisen tapaansa? Pitääkö aina komento tulla ulkoapäin? Lähdetäänkö liikkeelle vasta kun "ryssä tulee rajan yli" niin kuin silloin kerran? Vai onko se tämä yksilönvapauden eetos niin voimakas, että yksilö kokee saavutetun valtansa uhatuksi? Onko se vain lapsen uhmaa, josta aikuinenkaan ei ole päässyt irti? Vai onko kysymys vain turvattomuuden hallinnasta? Muuttuminen kun synnyttää epävarmuutta. Parempi olla niin kuin ennenkin. Tuttua ja turvallista.

Poliitikkojen pitäisikin kuunnella enemmän sosiologeja ja psykologeja, eikä pelkästään taloustieteilijöitä. Ihmisen käyttäytymisen ohjaamisen pelkistäminen vain rahalla rankaisuun tai houkutteluun ei johda mihinkään, jos vastustuksen syyt ovat syvemmällä.