Tarttuva syöpä vs. empatiaspektaakkeli

Kaveriporukka, jengi, sisäpiiri, on jostain hyvästä syystä yhteen koostunut ryhmä ihmisiä. Syy voi olla harrastus, työpaikka tai yhdessä vietetty nuoruus. Ystäväpiirille on ominaista yhteenkuuluvuuden tunne. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Kaveria ei jätetä. Jokainen kuuluu jengiin samanarvoisena ja ketään ei potkita pois. Avoimuus, rehellisyys ja luottamus vallitsevat.

Mutta mikä tässä on todellista ja mikä toiveiden täyttämää mielikuvaa yhteisöllisyydestä ja yhdenvertaisuudesta? Miten sen voisi tunnistaa?

Otetaanpa kuvitteellinen esimerkki, joka saattaa paljastaa ystävyyden tason todellisen tilan. Kaksi eri kaveria sairastuu syöpään. Miten tähän jengissä suhtaudutaan? Koetteleeko se ehkä jotenkin yhdenvertaisuutta ja kaverihenkeä?

Yhden kaverin sairastuminen saattaa aiheuttaa varsinaisen empatiaspektaakkelin. Osanottoa ja toivoa sisältävät viestit sinkoilevat pitkin somesfääriä. Lahjakeräyksiä valmistellaan ja yhteisvierailuista sovitaan. Saattaapa sairastunut jopa viestitellä julkisissa someryhmissä, että toivoo häneen suhtauduttavan edelleen, kuten ennenkin, ihan tavallisena kaverina sairaudesta huolimatta, ikäänkuin korostaen huomion oikeutusta.

Sen toisen kaverin sairastuminen taas saattaa aiheuttaa reaktion, jossa pelkkä asiasta puhelimessa puhuminen herättää pelon toisen syövän tarttumisesta itseen.

Kannattaa siis olla tarkkana sen yhteisöllisyyden ja yhdenvertaisuuden kanssa siellä kaveriporukoissa, ettei olisi vain toiveajattelua.