Teinipuhetta

Ihminen kehittyy vaiheittain: lapsuus - nuoruus - aikuisuus. Lapsi etsii rajojaan ja siihen kuuluu aina tietty itsekkyys. Nuorelle syntyy sitten yhteisöllisyys kavereiden mukana. Aikuisena itsekkyydestä pitäisi suotuisissa olosuhteissa jalostua jämäkkyys omien rajojen puolustamiseen, samalla kun yhteisöllisyys asettaa sille ehdot, ja nämä yhdessä synnyttävät vastuullisuuden.

Mutta, mutta. Kun katsoo tätä aikuisten maailmaa ja miten siinä käyttäydytään, niin ei voi muuta kuin todeta, että kaikki ei mennyt kuin strömsöössä. Aikuiset käyttäytyvät kuin itsekkäät kakarat ja vastuullisuus on kadoksissa kuin teineillä, jotka sotkevat paikat bilettämällä ja jättävät siivoamisen muiden huoleksi. Yhteisöllisyyttä näkyy, jos näkyy, vain omassa kuplassa.

Tämä käyty metsätaksonomiakeskustelu paljastaa viimeistään sen, että aikuisen vastuullisuus on kateissa. Ensin näytetään, että ollaan muka huolissaan ja jotain pitäisi tehdä. Mutta kun tulee aika tehdä jotain, niin vetäydytään vastuusta. Joo, ihan hyvä, kunhan minun ei tarvitse siivota sotkujani!

Luit minkä tahansa lausunnon tai kommentin, jossa kielletään, torjutaan, vähätellään tai pannaan omahyväisesti ongelmat muiden syyksi, niin sen takana on sama ajatus: kunhan minun ei tarvitse nostaa persettäni. Et sä mua määrää. Teinipuhetta.