Toivo lapsissa vai sellussa?

Kaksi pohjoista paikkakuntaa Pohjanlahden rannalla: Ii ja Kemi. Molemmat otsikoissa juuri nyt ja hyviä uutisia saamme lukea. Tai no, riippuu näkökulmasta: Tulevaisuus vai Talous.

Aloitetaan Tulevaisuudesta.

Pikkuinen Ii:n kunta on kunnostautunut ympäristötietoisuuden lisäämisessä päiväkodeista alkaen ja saanut aikaan jopa kansainvälistä huomiota: "Ii on nyt ilmastotoimien johtaja Euroopassa", julistaa BBC.

Pienen kunnan pienet ihmiset luovat pienillä teoillaan toivoa Tulevaisuudesta. "Lähestymistapamme on, että jos Ii pystyy tekemään ilmastotyötä taloudellisesti kannattavasti, kaikki pystyvät siihen. Kellään ei ole tekosyytä jättää työtä tekemättä, vaan se on asenteesta kiinni."

Sitten Talous.

Rannikkoa seuraamalla pohjoisen suuntaan saavutaan sitten vähän isommalle kirkolle, joka on tunnettu maan pohjoisten seutujen talouden veturina. Teollisuuskaupunki Kemi pääsi otsikoihin kun Metsä Group julistaa laittavansa vanhan sellutehtaan tilalle uuden megalomaanisen 1,5 miljardin biotuotetehtaan, joka nielee yli kaksinkertaisen määrän kuitupuuta Suomen metsistä. Hakkuurajojen pitäisi paukkua kuitenkin sitä ennen. Kuitupuuhan on kasvavan metsän puuta, joka korjataan jo melko nuorena, koska aika on rahaa ja sellubuumin kiihkossa raha ei odota, vaan karkaa muualle. Sellunkeitto lisää toivoa Talouden kasvusta.

Valmis sellu sitten rahdataan laivoilla ympäri maailman merten Kiinaan, jossa siitä tehdyllä vessapaperilla kiinalaiset pyyhkivät pyllyjään ja samasta sellusta saadulla pahvilla päällystetään kiinalaisten tekemää krääsää ja härpäkkeitä, jotta verkkokaupat voivat toimitaa niitä rahtilentokoneilla ympäri maapalloa. Vessapaperin uusiokäyttöä ei taida kukaan suunnitella vielä, joten ilmaanhan se tupruaa ennen pitkää. Tukkipuuksi kasvatettu metsä sahatavarana sitoisi hiiltä kauemmin. Suomi on Euroopan hännillä materiaalituottavuudessa ja sellun vimmaisa keittäminen ei sijoitusta taida parantaa.

Älkää vaan kertoko tätä iiläisille lapsille, etteivät menetä toivoaan.