Turvakengät

Zorg ehti lähteä aurinkokunnastamme ennen tämän Hesarin jutun julkaisua, mutta hän olisi varmaan lisännyt sen omaan raporttiinsa ihmiskunnan kehityksen tilasta.

Jutussa kerrotaan yksinäisyyden olemuksesta:

"Tarve kuulua ryhmään nähdään evoluutiopsykologisena tekijänä, joka turvaa ihmisen olemassaoloa".

Tätä mantraahan hoetaan aina kun puhutaan ihmisluonnosta. Me olemme laumaeläimiä ja emme pärjää ilman toisten seuraa. Ei kuitenkaan kerrota sitä, kuinka kauan pitää olla yksin ennen kuin kupsahtaa kuolleena maahaan. Pärjääkö ihminen yksin kokonaisen päivän ilman toisia vai kestääkö jopa useita päiviä?

Ihminen on ikään kuin biologiansa vanki ja se tulee vain hyväksyä. Ei puhettakaan siitä, että eläinkunnan suurimmat aivot voisivat jotenkin edesauttaa kehittymistä pärjäämään yksinkin vähän pidemmän aikaa. Voisiko olla joku muukin keino saada perusturvallisuuden tunne kuin hakeutua toisten seuraan? Ihminen kyllä lähtee kohta Marsiin Zorgin perässä, mutta yksin ei sielläkään varmasti pärjää.

Hesarin jutun mukaan yksinäisyyttä kokee silloin kun tuntee itsensä erilaiseksi kuin muut. Siitä seuraa hylätyksi tulemisen tunne ja sille pitäisi tehdä jotain. Näinhän aina meidän kulttuurissamme vaaditaan. Jokaisen tulee vain ottaa itseään niskasta kiinni ja kyllä se siitä. Vastuu on aina yksilöllä.

Toinen näkökulma voisi olla nimittäin se, että jotain vikaa saattaa olla myös yhteisössä, joka vierastaa erilaista yksilöä. Kasvatuspsykologian professori Junttila:

"Rohkeus olla erilainen voi tuntua pelottavalta, koska ajatellaan, että laumaan kuuluminen on turvallista, ja päästäkseen mukaan tulisi olla samanlainen."

Eikö tässä ole kuitenkin kysymys siitä, että ne ovatkin ne laumassa jo olevat, jotka kokevat turvattomuuden tunnetta kohdatessaan erilaisuuden ja vaativat erilaista muuttumaan samanlaiseksi, normaaliksi? Eli hankkimaan identiteetin, joka kuuluu laumalle. Jos lauma hyväksyisi toisen sellaisena kuin on, niin ei sen ainakaan luulisi lisäävän yksinäisyyden tunnetta toisessa, vaikka erilainen onkin.

Kun tämä laumaturva-ajattelu on jo niin syvällä, ettei siitä irti pääse, niin voisi olla paikallaan kysyä, kuka siitä loppujen lopuksi hyötyy? Kenen etu turvattomuuden kokemus on?

Vastaus saattaa löytyä siitä mitä jutussa ehdotetaan: kannattaisi etsiä joku ihailun kohde ja pyrkiä sitten samaistumaan tähän.

"Ihailun kohteella voi olla vaikkapa samanlaiset kengät tai sitten hän on voinut kokea samantyylisiä kokemuksia elämässään."

Turvallisuutta samanlaisista kengistä? Lapin laskettelulomasta? Ja markkinavoimat kiittää.