Tuttua ansaintalogiikkaa

Somejättien ansaintalogiikka on tuttu, eikö vain? Ihmiset jakavat ilmaiseksi tietoa elämästään ja tiedot myydään mainostajille, jotka tunkevat viestejään takaisin ihmisille maksamalla miljardeja somejäteille, koska saavat siten ihmiset käyttämään biljoonia kulutukseen. Helppoa rahantekoa somejäteille.

Mutta ei tämä mitään uutta ole, muuten kuin valtavassa kokoluokassa. Vastaava ansaintalogiikka ollaan nimittäin käytetty jo iät ajat ja käytetään edelleen. Ai missä? No, pienen maaseutupaikkakunnan sosiaalisessa verkostossa. Se toimii näin.

Verkoston tiedonvälittäjinä toimivat tietyt sosiaalisesti aktiiviset asukkaat. Sanotaan vaikka esimerkiksi kuviteltu henkilö Teukka Hynkkynen. Teukka kerää tietoja ihmisten elämästä tietyissä verkoston solmupisteissä eli hubeissa. Näitä hubeja ovat esimerkiksi R-kioskin terassi, S-marketin aula, Osuuspankin ulko-oven edusta puoli tuntia ennen pankin avaamista ja tietysti paikkakunnan tori silloin kun siellä myydään loimulohta.

Teukka käy säännöllisesti päiväkävelyllä täsmälleen samaan optimoituun aikaan vaimonsa kanssa (luo lisää kontaktipinta-alaa). Reitti alkaa oman kotitalon parkkipaikalta, jossa he keksivät kaikenlaista puuhaa, jolloin todennäköisemmin joku naapuri sattuu kulkemaan ohi. Sieltä he lähtevät reitilleen verkkaisesti kävellen edellä mainittujen hubien kautta ja keräävät tietoja kohtaamiensa ihmisten elämästä.

Hynkkyset jakavat samalla kohdennettua markkinointiviestintää paikkakunnan asukkaille. Mainostajia ovat paikalliset yrittäjät kuten yksi vävyistä (kalastaja ja perunan viljelijä), Rotary-seuran presidentin ompelijavaimo ja tutun seurakunnan talouspäällikön mies, jolla on remonttiyritys. Korvauksena viestintätyöstään Hynkkyset saavat sitten tietysti itse yrittäjiltä palveluita ilmaiseksi ja tuotteita hyvään alennushintaan. Helppoa kuin heinänteko.