Umpimielisyys ja neurobiologia

Umpimielisyydelle eli 'kyvyttömyydelle havainnoida ulkoisen ja sisäisen maailman tapahtumia' on löydetty neurobiologinen perusta, kertoo Hesarin tämä juttu.

Ihmisen aivot toimivat energiatasapainon eli homeostaasin perusteella. Toisin sanoen aivot pyrkivät välttämään liian rasittavaa kuormitusta, ellei se ole välttämätöntä selviämisen kannalta. Erilaisuuden kohtaaminen on sitten tällainen tilanne.

"Kun ihminen on alttiina uusille ihmisille tai vaikeille tilanteille, hänen aivonsa joutuvat työskentelemään tavallista kovemmin, kertoo Physics of Life Reviews -lehdessä julkaistu tuore tutkimus."

Helpottaakseen kuormitusta mieli pyrkii mukautumaan ympäristön paineeseen.

"Ihminen hillitsee tuoreen tutkimuksen mukaan näitä kehon hälytyksiä sopeutumalla sosiaalisiin odotuksiin ja täyttämällä muiden odotuksia."

Ihmiset ovat kuitenkin tässä erilaisia eli jotkut tarvitsevat mukautumista enemmän kuin toiset. Ja tärkeää tässä on huomata, että se on opittua eli kulttuurista.

"On sekä samuutta ja yhdenmukaisuutta suosivia että vaihtelua enemmän arvostavia yksilöitä. Mutta nämäkin piirteet syntyvät pääosin vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Varhain opittu vain säilyy paremmin kuin myöhemmin opittu."

Mielenkiintoista on havainto, että tämä ero näkyy myös poliittisessa orientoitumisessa.

"Yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että konservatiiveilla on liberaaleihin verrattuna keskimäärin suurempi mantelitumakkeen oikean puolen koko. Se yhdistyy herkemmin ilmeneviin pelkoihin ja vähäisempään epävarmuuden sietoon."

Umpimielisyys on siis taipumus, jota esiintyy enemmän konservatiivisesti ajattelevilla ihmisillä, joiden elämää hallitsevat enemmän erilaiset pelot ja uhat. Ja tutkijoiden mukaan tällä on myös yhteys terveyteen.

"Barrettin mukaan normaalia tarkempi tunnehavainnointi yhdistyy parempaan henkiseen ja fyysiseen terveyteen ja nopeampaan toipumiseen fyysisistä sairauksista."

Koska umpimielisyys on opittu ominaisuus, siitä voi myös parantua. Se voi tapahtua joko oman henkisen kasvun myötä tai sitten muuttamalla ympäristöä ja sen vaatimuksia. Hyötyjiä ovat kaikki.

"Kun kanssakäyminen totutusta poikkeavien ihmisten kanssa tuntuu epämiellyttävältä, sitä kannattaa hyödyntää väylänä uteliaisuuteen ja oppimiseen."

"Viime kädessä tämä ajattelutapa voi tehdä sinusta joustavamman sopeutumaan haastaviin tilanteisiin ja kestävämmäksi muutoksen edessä."

Tässä on siis todettu sama asia, jonka jo Winnicott kertoi kymmeniä vuosia sitten. Mukautuminen on luovuuden vastakohta.

Tätä viestiä pitäisikin jakaa ainakin politiikan toimittajille ja eduskunnan puhemiehistölle. Jospa ajankohtaisten aiheiden seuraaminen tulisi vähän mielenkiintoisemmaksi tämän uuden ulottuvuuden myötä.