Univaikeuksia

A: Moi taas, pitkästä aikaa.

B: No, mites menee?

A: Siinähän se, paitsi vähän on ollut noita univaikeuksia.

B: Kelläpä ei olisi tähän maailman aikaan.

A: Joo, kato mä kävinkin kysymässä, jospa jotain apua löytyisi.

B: Ai terkkarista?

A: Joo, ensin siellä oli tää portinvartijahoitaja, joka kyseli kaikenlaista, mut sain sit kuitenki lääkärinki kiinnostumaan ja se laitto ensin testejä ja terapianavigaattoreita, ja niiden jälkeen tajus tilanteen ja ehdotti ostopalveluseteliterapiaa. Eikä maksais mitään ja sais ite valita terapeutinki.

B: No, sehän kuulosti hyvältä. Mites kävi?

A: Sit uus soitto eri paikkaan ja siellä joku hoitaja ohjas toiselle hoitsulle niin sanottuun ensjäsentelyyn. Sitä ennen taas se sama terapianavigaattori. Sit tää hoitaja kuulosteli ja kertoi, et pitää kuulemma käydä moniportainen prosessi, jossa ensin ohjattu omahoito jonkun nettijutun kautta ja sit lyhytterapia seuraavan hoitajan kanssa ja sen jälkeen joku uus hoitaja taas laittaa lähetteen HUS:iin, jossa joku byrokraatti tsekkaa kriteerit ja päättää pääseekö sinne terapiaan.

B: No, voi perse. Voiks ton tehdä enää vaikeemmaks?

A: Kaikkein hassuinta tässä on se, et nää univaikeudet johtuu siitä, kun mua on terveydenhuollosssa pompoteltu, jätetty kuulematta ja ylikävelty iät ajat. Yritä nyt sit selittää tätä näille.

B: Luulis et tollane jo maksaa aika paljon ihan turhaan. Miksei se ekan lääkärin suositus sit muka riitä?

A: Sano se. Kai se on sitä, ku yritetään säästää kaikessa muka. Et tärkeetä on vaan tsekata, et kukaan ei saa hoitoa liian helpolla. Mut ei täs mitään, koitetaan parjäillä.

B: Näin tehdään, moi.