Uusliberalismin käsikirjoitus

Monista asiantuntijalausunnoista ja tv:stäkin tuttu eriarvoisuusprofessori Juho Saari kirjoitti vuonna 2025 kirjan Ihmisiä yhteiskunnan portailla. Kirja kertoo kattavasti maamme sosiaalisen statuksen luokista, siis rikkaista ja köyhistä ja muista siltä väliltä.

Yksi kohta kirjassa pistää silmään ja ansaitsee hieman pohdintaa ja arviointia. Luvussa Eriarvoinen yhteiskunta Juho Saari käsittelee uusliberalismia yhteiskuntamme tilassa. Tarkoitus näyttäisi olevan kumota väite, jonka mukaan uusliberaali ajattelu olisi yleistynyt viime vuosina.

Hän perustelee tätä viittaamalla EVA:n kyselyyn kansalaisilta vuosien 1991 ja 2025 välillä. Kyselyssä esitetään kysymys:

"Yksilön menestyksen määrää ensisijaisesti hänen oma toimintansa ja tahtonsa, ei yhteiskunta eikä olosuhteet."

Saari perustelee kyselyn pätevyyttä:

"Sen muotoilussa korostuu varsin onnistuneesti ajatus uusliberaalin käsikirjoitusten mukaisesta, menestyksen ja onnensa itse luovasta keskiluokkaisesta henkilöstä."

Pari sivua myöhemmin hän kuitenkin kertoo:

"Uusliberaali käsikirjoitus on sisällöltään varsin monimuotoinen."

Kyselyn tulokset kertovat, että kysymyksen väitteen kanssa samaa mieltä olevien osuus on vähentynyt, joten teesi uusliberaalin ajattelun lisääntymisestä ei pitäisi paikkaansa.

Tämä on hieman hämmentävää. Jos "uusliberaali käsikirjoitus" on sisällöltään monimuotoinen ja kyselyyn siitä on redusoitu vain yksi ulottuvuus, miten tuloksiin pitäisi suhtautua? Jos väite liitetään vain keskiluokkaisen henkilön ajatusmaailmaan, edustaako kysely koko yhteiskuntaa?

Monimuotoiseen "uusliberaaliin käsikirjoitukseen" kuuluvat ainakin seuraavat ulottuvuudet:

Ihmiskuva

Uusliberalismissa on omaksuttu homo economicus -käsitys, jonka mukaan ihmisen luontoon kuuluu väistämättä oman hyödyn maksimointi. Oman edun maksimointi on uusliberalismissa rationaalista. Jokainen ihminen pyrkii taloudelliseen ja sosiaaliseen menestymiseen. Siitä on tullut arkipäiväistä ja sillä on jo hegemoninen asema ihmisten ajattelussa. Kukapa ei haluaisi tulla rikkaaksi.

EVA:n tutkimuksen kysymyksessä oletetaan siis, että kaikkihan haluavat menestystä (taloudellista ja sosiaalista) ja nousta yhteiskunnan portailla. Se sisältyy juuri uusliberalistiseen ajatteluun. Kysymyksen asettelu rajaa vastaajat jo suoraan uusliberalismin kannattajiin. Miten kysymykseen siis tulisi vastata, jos ei pidäkään menestystä elämän tavoitteenaan?

Vapaus

Uusliberalistinen ajattelu lähtee negatiivisesta vapaudesta: yksilön vapaudesta toimia oman tahtonsa mukaan ilman, että kukaan estää tätä toimintaa. Tämä tulkinta vapaudesta nojaa individualistiseen yksilökäsitykseen. Yltiöyksilöllisyyttä on kuvannut muun muassa Liisa Keltikangas-Järvinen kirjassaan Itsekkyyden aika.

Uusliberalistisen ajattelun keskiössä on juuri itsekkyys. Se lienee yksi syy, miksi harva on halukas tunnustamaan olevansa uusliberalisti. Yhteisöllisyydessä oma menestyminen ei ole ensisijaista. EVA:n kysely sivuuttaa yksilökeskeisyys/yhteisöllisyys-ulottuvuuden.

Meritokratia

Uusliberalismissa kannatetaan vapaata ja itseohjautuvaa markkinataloutta ja vastustetaan valtion ohjausta. Uusliberaalin ajattelun tunnistaa vaihtoehdottomuudesta ja siitä, että kaikki muut väitteet ovat "sosialismia".

Uusliberalismin mukaan vapailla markkinoilla taloudellinen ja sosiaalinen asema ansaitaan omilla kyvyillä. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja statuskilpailu onkin uusliberalistille suorastaan toivottavaa juuri tästä syystä. EVA:n kysymys koskeekin lähinnä meritokratiaa.

Oikeudenmukaisuus ja moraali

Individualismi on johtanut arvorelativismiin, jolloin oikeudenmukaisuutta ei enää katsota yhteisten universaalien arvojen pohjalta. Uusliberalismin moraalissa markkinat palkitsevat lahjakkaat. Oikeudenmukaisuudella ei siksi ole merkitystä. EVA:n kyselyn kysymys tuskin saa vastaajan pohtimaan omia moraalikäsityksiään pelkällä menestysnäkökulmalla.

Demokratia

Uusliberalistisen näkemyksen mukaan demokratiaa ja vaaleja tarvitaan vain, jotta valtion hallitsijat eivät kahmisi itselleen lisää valtaa. Sehän olisi selvä seuraus uusliberalistisesta ihmiskuvasta, jossa ihmisten luonnollinen itsekkyys ohjaisi myös vallanpitäjien toimintaa. EVA:n kysely sivuuttaa demokratian laajemman merkityksen ulottuvuuden.

EVA:n kysely on siis aseteltu varsin ohueksi, jotta sen avulla voisi tutkia, minkälaista uusliberalistista ajattelua ihmisten päässä liikkuu tai on liikkunut viime vuosina. Vastaajan on mahdotonta liittää yhden kysymyksen pohjalta yhteistä vastausta näihin kaikkiin ulottuvuuksiin.

Ehkä tutkimusta on ollut kätevää käyttää, koska se on ollut saatavilla. Lisäksi kyselyn tuottanut EVA on instituutiona ehkä tässä yhteydessä hieman arveluttava, koska sen tavoitteet ja toimeksiantajat (rahoittajat) itse tukevat uusliberalistista ajattelua.

Koska uusliberalismiin liitetään yleisesti negatiivisia ajatuksia, on sitä kannattavien ehkä suotuisaa pyrkiä vähentämään käsitteen painoarvoa, vaikka itse ideologia voikin edelleen aivan mainiosti.