Uusyhteisöllisyyttä tarvitaan

Hmmm... mielenkiintoinen väitös tehty siitä, että vihreä kuluttajuus, eli ympäristön kannalta terveempien kulutustottumusten omaksuminen, saattaakin olla tehotonta kestävän kehityksen kannalta. Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan kehitystä kohti luonnonvarojen käytön tasapainoa ja ympäristön saastuttamisen loppumista.

Tohtoriksi väitellyt Lewis Akenji sanoo, että virheä kuluttajuus ei riitä muutokseen:

"Jo kumottu oletus on se, että informoitujen ja ekologisesti tiedostavien kuluttajien kriittinen massa voi antaa painetta tuottajia kohtaan markkinamekanismin kautta, ja näin muuttaa talousjärjestelmän kestävämmäksi."

"... kyseinen lähestymistapa, jota ajaa ekonomistinen ajattelu, tarkoittaa kuluttajan syyllistämistä ja on sekä yksinkertaistettu että virheellinen. Kestävyysongelman suuruuden ja kiireellisyyden valossa vihreä kuluttajuus voi olla jopa vaarallista viivyttäessään tehokkaiden ratkaisujen käyttöönottoa."

Se vie huomion pois todellisesta ongelmasta eli ekonomistisesta ajattelusta, joka on vallan keskiössä ja estää näkemästä muita ratkaisuja kuin jatkuvaan talouskasvuun perustuva kehityssuunta. L. Akenji esittääkin, että muutospaineet pitäisi kohdistaa näihin vallan ytimiin, jos parannusta halutaan nopeasti ja tehokkaasti. Ensin pitäisi kuitenkin tunnistaa vallan keskipiste ja johtavat toimijat.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Jos sieltä vallan keskipisteestä tullut kuluttajia ohjannut talousajattelu on johtanut heidän joutumiseensa syntipukeiksi, miten ihmeessä nämä 'johtavat toimijat' saataisiin sitten tuntemaan syyllisyyttä tästä? Sehän tarkoittaisi vallasta luopumista, koska juuri talousajattelun hegemonia on luonut sen vallan, tai kuten Akenji sanoo: imperialistinen taloustiede on kolonialisoinut muut sosiaalitieteet.

Väitöskirjan lopussa Akenji esittääkin, että politiikkaa ohjaava tutkimustieto pitäisi ensin siirtää pois ekonomistien hegemoniasta:

"... kestävää elämäntapaa koskevan tutkimuksen siirtäminen taloustieteen varjoista kohti keskustaa."

Keskusta ei ole tässä puolue, vaan tarkoittaa sitä, mikä on ihmisten tarpeiden keskiössä. Siis, kaikkea muuta kuin tarpeita, joita markkinat ovat luoneet ja yrittävät täyttää.

Nyt tarvittaisiin jotain sellaista kuin uusyhteisöllisyys, joka saisi meidät osoittamaan etusormella ekologisten katastrofien oikeita syyllisiä. Demokraattisenkaan poliittisen järjestelmän keinot on aika vähissä ennen kuin nämä vallan keskipisteessä olevat 'johtavat toimijat' saadaan vastuuseen virheistään.

Syyllisyys on hyvä tunne. Se on merkki vastuun tunnistamisesta. Syyllisyyden kasvaminen huoleksi ja teoiksi kertoo ihmisen henkisestä kasvusta.