Vallasta

Melkein kaikilla käsitteillä on monta merkitysulottuvuutta ja se tekee dialogisista keskusteluista haastavaa kun keskustelijoiden pitäisi ymmärtää toisiaan käsitteen saman merkityksen kautta. Mitä tarkoitamme kun puhumme vallasta? Tässä muutamia ajatuksia.

Valta oikeutuksena

Wikipedia määrittelee vallan näin:

"Valta tarkoittaa yleisesti jonkun tai jonkin oikeutta tai mahdollisuutta hallita jotakuta, määrätä tai päättää jostakin."

Valtaa on määritelmän mukaan annettu jollekin hänen asemansa mukaan. Esimerkkinä vaikkapa eduskunta, jolle on annettu valta päättää laeista, joita kansalaisten on noudatettava. Esimiesvalta toimii samoin työpaikoilla. Selkeimmin hierarkinen valta taitaa toimia armeijassa.

Tällaisella 'kovalla' vallalla vaikutetaan aina joidenkin toisten vapauteen sitä rajoittaen enemmän tai vähemmän pakottamalla tai sanktioimalla. Vastaavasti kuin vapauteen, valtaan liittyy aina vastuu. Toisen vapauden rajoittaminen ei saisi heikentää ihmisen perusoikeuksia. Jos näin käy, voidaan puhua väkivallasta.

Kovan vallan rinnalla valta voi olla myös 'pehmeää'. Pehmeällä vallalla tarkoitetaan toiseen vaikuttamista suostuttelemalla tai muilla keinoilla, joilla toinen saadaan muuttamaan toimintaansa ilman pakottamista. Toiminnan muutos tapahtuu silloin ihmisen omana valintana - tai näin hän ainakin itse uskoo tapahtuvan. Pehmeää valtaa on vaikkapa asiantuntijavalta, markkinointi ja mainonta, hybridivaikuttaminen.

Symbolinen valta on yksi pehmeän vallan muoto. Siinä tavoitteena on saada tietynlainen hegemonia eli ylivalta käsitteitä määrittelemällä itse niin, että vastakkaisen mielipiteen muodostaminen on vaikeaa. Usein tämä tapahtuu käyttämällä positiiviselta kuulostavia ilmauksia, jolloin vastakkainen argumentti saadaan kuulostamaan negatiiviselta. Poliittisessa kielessä näitä viljellään runsaasti.

Onko valta sitten hyvää vai pahaa? Jos vallankäytön tarkoitus on muuttaa toisten käyttäytymistä, niin tietenkin silloin pitää ensin katsoa mikä on muutoksen tavoite. Ja silloin pitäisi ensin valita näkökulma. Usein taitaa olla niin, että käyttäjän näkökulmasta valta on hyvää ja kohteen näkökulmasta pahaa, jos tavoitteet ovat erilaisia. Hyvää ja ristiriidatonta vallankäyttöä voisi ajatella syntyvän kun tavoitteet ovat samat.

Valta tunteena

Edellä on kuvattu valtaa ulkoisena eli yhteisön antaman valta-aseman tuomana valtana. Valta on kuitenkin myös tunne, joka syntyy ihmisen sisäisenä mielen prosessina. Yleisimmin se syntyy ihmissuhteissa, mutta se voi myös kohdistua ihmisryhmiin tai oikeastaan mitä tahansa elävää kohtaan. Vallantunne on yksi vihan muoto. Vallan kohteelta pitää tuhota sen elinvoimaisuus, koska se uhkaa tavalla tai toisella omaa vapautta. Vallantunteen taustalla on siksi aina pelko.

Vallantunne on ihmisessä hyvin syvälle juurtunut potentiaali, koska se on peräisin biologisesta taistele-tai-pakene reaktiosta (se taistele-osa). Sosiaalisen kasvatuksen tavoitteena olisi pitää se kurissa, mutta sen epäonnistuessa valta saattaa vaikuttaa ihmisessä aikuisenakin epäsuotuisasti. Se on siis merkki inhimillisen kasvun epäonnistumisesta. Kasvun tavoitteena on biologisten viettien ja sosiaalisten paineiden ylittäminen luovilla keinoilla.

Silloin kun vallantunne on määräävä ominaisuus ihmisessä ja hänellä ei ole ulkoa annettua valtaa, kohtalona on isoja vaikeuksia yhteisöllisessä elämässä ja se voi johtaa rikollisuuteen ja muihin epäsosiaalisiin tilanteisiin. Mutta ne rajoittuvat usein pienelle alueelle yhteisössä.

Silloin kun vallantunne on määräävä ominaisuus ihmisessä ja hänellä on ulkoa annettua valtaa, se voi johtaa laillisiin mutta katastrofaalisiiin seurauksiin hyvin laajalla alueella yhteisössä ja koko biosfäärissä. Ja riippumatta siitä onko kyse kovasta vai pehmeästä vallasta.