Välttämättömyyksiä

Hiljattain oli juttu taas bensan hinnan kurjasta korkeudesta. Eräs jutun kommentoija sanoi, että jotain pitäisi tehdä, koska auton käyttö on välttämätöntä kun harrastuksiinkin pitää päästä.

Tämä ajatus kuvastaa hyvin nykyihmisen mielenlaatua. Ensisijaisesti siis autoilu on välttämätöntä. Mutta se jättää kysymyksen: onko se harrastaminen sitten välttämätöntä? Sitähän ei saa edes kyseenalaistaa. Jokainen voi itse päättää, minkälaista elämää haluaa ja silloin hänellä on oikeus sanoa, että se on välttämätöntä.

Samaa logiikkaa voi jatkaa vieläkin syvemmälle ja aina voi vastata, että se on välttämätöntä. Näin välttämättömyydestä tulee oikeutus minkälaiselle toiminnalle tahansa vaikutuksista piittaamatta.

Politiikassa kuulee myös usein, että jokin politiikkatoimi on aivan välttämätöntä. Ja samalla kysymyslogiikalla aina löytyy oikeutus toimille, koska ne ovat välttämättömiä. Politiikassa sentään löytyy joskus joku, joka kehtaa vastata, että politiikassa on aina kysymys myös arvovalinnoista. Arvoja on jopa lupa tuoda esiin, koska arvoistaanhan puolueet tunnistetaan.

Bensakeskustelussa sen sijaan arvoista on turha puhua. Silloin kosketettaisiin ihmiselle pyhintä, nimittäin omaa elämäntapaa. Sen kyseenalaistaminen murskaisi vapauden eetoksen, joka on juurrutettu syvälle nykyihmisen ytimeen: "et sä mua määrää".

Ekonomistien vakuuttelut rahan ohjausvaikutuksista joutavat romukoppaan. Ihan sama mitä bensa maksaa. Ajamisen vähentäminen sen takia, että se on tullut kalliimmaksi, ei tulisi omasta elämäntavastaan kiinnipitävälle kuuloonkaan. Puhumattakaan siitä, että ajonopeuksia voisi vähän pudottaa, niin säästyisi edes vähän. Sehän voisi uhata omaa identiteettiä, jonka rakentamiseen on palanut aikaa ja – rahaa.

Jos identiteetti on jo rakennettu rahalla, sitä pitää voida ylläpitää maailman tappiin asti, maksoi mitä maksoi. Eikä se "tappi" enää kaukana ole. Se näyttää aika välttämättömältä.