Vapaan tahdon illuusio

Vapaan tahdon ongelma on pohdituttanut länsimaisia filosofeja iät ajat. Onko sitä vai ei? Varsinkin nykyisen yltiöindividualismin aikakaudella vapautta pidetään ehkä jopa suurimpana ihmisen elämän arvona ja tavoitteena. 'Et sä mua määrää' -ideologia vallitsee, eikä sitä oikein sovi edes kyseenalaistaa.

Tarkastellaanpa vapaan tahdon dilemmaa yhden esimerkin kautta.

Haluat käyttää vapauttasi päättämällä kasvattaa jotain, vaikkapa tomaattia, chiliä tai paprikaa. Oletetaan, että siihen on ensin käytössä sopivat resurssit: paikka, ruukut, mullat, jne. Sivuutetaan hetkeksi se, että kasvattaminen on aina siten ehdollista. Kuka tahansa ei voi alkaa kasvattamaan chilejä, jos resurssit puuttuvat. Vapaa tahto ei hänellä toteudu.

Mutta sinulta onnistuu, lucky you. Ostat siis siemeniä, kylvät ne, kastelet, ja kas vain: kasvit alkavat itämään. Sitten huolehdit kasvusta kastelemalla säännöllisesti ja ehkä lannoittamalla ja muutenkin pitämällä huolta kasveista. Ja – voilá – pääset nauttimaan työsi hedelmistä muutaman kuukauden päästä.

Mutta onko kasvin kasvaminen oikeasti sinun tahdonvoimasi tuotos? Kasvaako kasvi, koska sinä niin haluat? Vai onko kasvu itsessään riippuvainen jostain, mitä et itse pysty hallitsemaan?

Tietenkin voit vaikuttaa kasvuun suotuisasti vaikkapa juuri lannoituksen kautta. Vallassasi on jopa tuhota koko kasvu repimällä kasvi juuristaan irti tai estämällä valon pääsy. Mutta itse kasvaminen ei ole sinun tahdostasi kiinni.

Samalla tavalla itse asiassa kaikki muutkin asiat elämässäsi ovat ehdollisia ja lopulta sinun tahdostasi riippumattomia. Voit toki tehdä valintoja ruokkiaksesi niitä asioita, joita haluat kasvattaa, mutta sinun vallassasi on myös tuhota omia ja muiden mahdollisuuksia kasvaa. Vapaus valita näiden kahden välillä on lopulta ainoa oikea vapautesi.

Buddhalaisessa ajattelussa tämä on oivallettu jo pari tuhatta vuotta sitten. Vapaan tahdon illuusioon ei kannata ripustautua roikkumaan.