Vapauden vihollinen n:o 1

Sietämisen velvollisuus on mielenkiintoinen käsite. Sosiologien ja psykologien pitäisikin tarttua aiheeseen ja alkaa tutkimaan sen merkityksiä tämän päivän julkisessa keskustelussa.

Sietämisellä tarkoitetaan sitä, että jos sinulle aiheutuu jotain ikävää, sinun pitää kestää sitä ikävää kohtuullisesti. Velvollisuus taas tarkoittaa sitä, että yhteisö odottaa sinulta tätä.

"Ei pidä pienistä suuttua" lienee kansanomainen tapa ilmaista sietämisen velvollisuus.

Elämässä tapahtuu tietenkin paljon asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa, ja silloin on viisaampi sietää ikäviä kokemuksia. Jos tänään sataa ja piti mennä piknikille, kannattaa ehkä tehdä jotain muuta kivaa ja jättää piknik toiseen kertaan. Jos juna on myöhässä, sillepä ei juuri itse voi mitään, jolloin kiukut kannattaa pitää poissa omasta mielestä.

Mutta sietämisen velvollisuuden vaatimuksella tarkoitetaan jotain muuta. Se liittyy vuorovaikutukseen ihmisten välillä. Sillä siirretään vastuu omista tekemisistä pois toisen kannettavaksi. Pari esimerkkiä oikeasta elämästä.

Saat tekstiviestin, jossa ilmoitetaan uudesta katsastusajasta. Et ole aikaa varannut ja katsastuspaikkakin on toisella puolen maata. Soitat katsastusfirmaan, koska voihan olla, että oikea auton omistaja ei nyt viestiä saa. Sinulle kerrotaan, että firma ei voi vaihtaa puhelinnumeroa, vaan auton omistajan pitää se tehdä itse. Pyydät kuitenkin, että firma hoitaa sen tavalla tai toisella. Vähän myöhemmin saat taas viestin, jossa pyydetään antamaan palautetta juuri olleesta katsastuksesta. Soitat taas firmaan ja sanot painokkaasti, että et nyt vaan haluaisi turhia viestejä häiritsemään. Firman edustaja sanoo, että "etkö nyt voisi kuitenkin vain sietää näitä".

Iltapäivälehdessä oli juttu autoilijasta, joka lähtee parkista ja kolhaisee edessä olevan taksin puskuria. Taksikuski reklamoi, jolloin autoilija suuttuu ja alkaa käsirysy. Tapaus on kuvattu videolle. Vaikea tietysti tietää, mitä autoilijan päässä on liikkunut, mutta ilmeisesti hän ei oikein hyväksynyt omaa virhettään. Olisiko ollut niin, että sitä nyt vain toisen pitäisi sietää pieniä naarmuja puskurissa.

Ajatus siitä, että muiden pitää sietää oman käytöksen aiheuttamia ongelmia juontaa varmaankin juurensa nykyisestä individualistisesta kulttuurista, johon kuuluu oleellisesti uusliberalistinen vapauskäsite. Jokaisen tulee saada tehdä mitä ikinä huvittaa, kunhan ei aiheuta vahinkoa muille tai estä muiden vapautta toimia kuten haluaa.

Ajatusta on varmasti helppo kannattaa, mutta siinä piilee pari ongelmaa.

Ensinnäkin, kuka on niin kaikkitietävä ja ymmärryskykyinen, että pystyy aina joka tilanteessa tunnistamaan oman toimintansa vaikutukset? Toiminnalla voi olla aina pitkiä ja monimutkaisia syy/seuraus-suhteita.

Toinen ongelma liittyy edelliseen. Vaikka ihminen tunnistaisikin oman toimintansa ikävät vaikutukset, ihmisen luonteeseen kuuluu pyrkimys vähätellä tai jopa mitätöidä näitä. Itsepetos vapauttaa vastuusta ja vastuun siirtäminen uhrille kuuluu samaan sarjaan.

Sietämisen velvollisuuden takana onkin juuri oman syyllisyyden ja vastuun välttäminen. Vastuu on vapauden vihollinen n:o 1.