Vastustamisen vastustamista

Tieteentekijä, kosmologi Kari Enqvist vastustaa kolumnissaan Silakkaliikkeen vastustamaa tieteenvastaisuutta. Höh?

Enqvist kirjoittaa, että Silakkaliikkeen tarkoitus on hyvä, mutta pelkkä asioiden vastustaminen ei johda mihinkään. Vastustaminen kun sisältää hänen mielestään oikeassa olemisen eetoksen ja sekös suututtaa muita, jotka vain lisäävät omaa vastustustaan.

Tässä on nyt kyllä vaarana tulkintavirhe. Silakkaliike haluaa muutosta. Vihapuhetta, rasismia ja tieteenvastaisuutta pitää vähentää rajusti, koska sillä on yhteiskunnan moraalia turmeleva vaikutus. Tottakai se muutos tarkoittaa nykytilanteen vastustamista. Näin EI saa jatkua. Ei se kuitenkaan tarkoita itkupotkuraivareita. Eikä sellaisesta ole mitään merkkejäkään. Tietysti joukkoon mahtuu kaikenlaista, mutta yleiskuva silakoiden keskusteluista on rauhallisen asiallinen.

Enqvist kaipaa positiivista vaikuttamista muutokseen torikokousten sijaan. Ratkaisukeskeisyyttä? Mutta kenen se muutos pitäisi tehdä?

Oikeusvaltiossa, kun joku rikkoo lakeja siitä joutuu oikeuteen. Oikeusvaltio ilmaisee lakien muodossa sen, että näin ei tule käyttäytyä. Se vastustaa sitä. Oikeuden tuomio on silloin selkeä vastalause lakia rikkoneelle, että näin ei saa tehdä. Rikosseuraamuslaitoksen piiriin joutumisen tarkoitus on antaa vinkki yksilölle, että hänen tulisi muuttua. Meillä ei ole tapana alkaa kasvattamaan aikuisia kuten lapsia. Vastuu on aikuisella itsellään.

Vihapuhetta levittävät ovat ainakin juridisesti yleensä aikuisia ihmisiä. Mitä muuta voisi tehdä sen estämiseksi kuin ilmaista vastustavansa sitä? Mitkä voisivat olla niitä kasvatusmenetelmiä, joilla aikuisia ihmisiä saisi muuttamaan käytöstään. Enqvist ei ainakaan itse sellaisia ehdottanut.

Silakkaliikkeen tarkoitus on vahvistaa sellaista yhteiskuntaa, jossa vihapuhetta ei hyväksytä. Ihmisten toimintaa rajoittavien lakien ja kansalaisten vapauden väli on sumuinen. Kaikkea ei voida lakiin kirjata. Yhteiskunnan tulee muuten ilmaista tahtonsa siitä, mikä on haluttua käytöstä ja mikä ei. Suuri vastuu on medialla ja mielipidevaikuttajilla, kuten Kari Enqvistillä.