Vastuulliset metsänomistajat?

Metsäkeskustelu saanee lisäpuhtia kunhan EU:n uusi metsästrategia julkaistaan. Eihän se hyvää tiedä suomalaiselle metsänomistajalle paineet kun on kovat saada ympäristöongelmia kuntoon. Paniikissa ovat jo alkaneet myydä metsiään. Ja sehän tarkoittaa aukkohakkuita. Tai päätehakkuita niin kuin se hienosti sanotaan, ettei tule paha mieli.

Suomalaisen omahyväisyys on vailla vertaa, kun kuuntelee metsien talouskäyttöä puolustavia tahoja. Meillä metsänomistajat ovat vastuullisia ja tehneet jo paljon hyvää hoitaessaan metsiä, lausuvat kaikki ministeriä myöten. Saldo on kuitenkin ollut vähän surkea.

Kuinkahan monen järven vedet on pilattu? Vielä 70-luvulla saattoi nähdä 3 metriä pohjaan ja nyt nostetaan keltaista vettä saunan pesuvedeksi. Uhanalaisten lajien määrä on kasvanut ja ylipäätään lintujen määrät pienentyneet selvästi. Talousmetsät on myllerretty läpikulkemattomaksi ryteiköksi. Tuore tieto kertoo, että laittomat hakkuut ovat yleisempiä kuin on luultu. Vastuullista metsänhoitoako?

No, sitten puolustellaan omaisuuden suojaa. Paha EU tulee ja määrää, mitä minä omistamassani metsässä teen. Sehän on peräti kommunismia. Mutta katsotaanpa vähän mitä se omistaminen tarkoittaa ja mistä se vihreä kulta on oikeastaan peräisin.

Metsä omistetaan, joo. Se tarkoittaa maan omistamista eli jonkun rajatun pläntin. Mitäs siellä sitten on ja mitä omistetaan ja mitä ei? On niitä puita ja sitten muutakin kasvillisuutta. Kaikenlaisia eläinlajejakin siellä pyörii. Metsällä kuitenkin tarkoitetaan tässä puita ja tarkemmin puun runkoja. Niistä saa tuottoja, ei muusta.

Se muu onkin sitten turhaa, joten se pitää hävittää pois tieltä, että rungot kasvavat nopeammin. Kun sen muun poistaa, samalla häviää elinympäristö monille lajeille. Ja niitähän metsänomistaja ei edes omista, mutta kumma kyllä on lupa hävittää, license to kill. Metsän hoitaminen on siis luonnon tuhoamista.

Mikäs sitten saa muuten ne rungot kasvamaan? Siihen tarvitaan ainakin auringon energiaa, ilmasta hiilidioksidia ja typpeä sekä taivaalta vettä. Kukas ne sitten omistaa? Ei ainakaan metsänomistaja. Hän saa ne ihan ilmaiseksi. Omistaako ne sitten joku muu vai kuuluvatko ne ihan meille kaikille? Jos kuuluvat meille niin, miksi emme saa niistä korvausta metsänomistajilta, koska hehän tekevät niillä rahaa? Ei mene ihan oikein.

Joku mättää, koska vettä ei enää riitä joka paikkaan, hiilidioksidia on ilmassa liikaa ja aurinko porottaa jo paikoin toisten metsiä poltellen.

Yhteenvetona voidaan siis todeta seuraavaa. Metsänhoito tavoitteena vaurastumisen maksimointi puun runkojen myynnillä tarkoittaa muiden eliölajien elinmahdollisuuksien eliminointia. Vaurastuminen tapahtuu antamalla luonnon prosessien tehdä työtä, josta metsänomistajan ei tarvitse maksaa itse mitään. Haittavaikutukset jäävät muiden kontolle ja yhteiskunnan maksettaviksi.