Virta vie tolkun ihmisen

Edellisessä postauksessa todettiin, että niin sanottu tolkun ihminen ei sijoitukaan kahden ääripään välille, vaan on yksi ääripäistä ihmisen kasvun vaiheissa. Mukautuminen tarkoittaa autonomisuuden puutetta ja virran mukana ajelehtimista.

Tolkun ihmisen käsite on liitetty ihmisoikeusongelmiin, mutta se voidaan myös todeta länsimaisen ihmisen elämäntavassa kuluttajana. Ihminen on alistettu mainonnan ja manipuloinnin kentälle toteuttamaan markkinoiden synnyttämiä loputtomia haluja paradoksaalisesti yksilönvapautensa menettäneenä. Tiedostamatta hän ajelehtii tolkuttomassa viestien tulvassa tietämättä itsekään minne virta vie. Ainoa eteenpäin vievä voima on jatkuva tarve vaurastua taloudellisesti ja menestyä sosiaalisesti.

Itseriittoisena alistajana toimii markkinavoimat. Se on kuin megalomaaninen pyramidihuijaus, jossa luonnon rikkaudet imetään kiihtyvällä vauhdilla tyhjiin ja jalostetaan tyhjästä synnytetyllä rahalla vauraudeksi, joka siirtyy pyramidin huipulle pienen joukon käsiin. Väliportaillekin jotain murusia jää, mutta suurin osa maapallon väestöstä jää nuolemaan näppejään samalla kun ympäristö pilaantuu ja luonto kutistuu.

'Tolkun' ihmiset eivät tätä huijausta tiedosta, koska heidät on manipuloitu mukautumaan alistettuun asemaansa.

Onneksi on toinenkin vaikka vielä valitettavan vähälukuinen joukko ihmisiä, jotka tämän huijauksen tunnistavat. Se joukko ei vain ole järjestäytynyt vielä riittävän näkyväksi. Kannattaa siis lukea tämä vastavirtaan pyristelyä voimaannuttava kirja: Talous kasvun jälkeen (Maria Joutsenvirta ym. 2016).