Elämä hallittavissa?

Edellisessä postauksessa käsiteltiin ihmisen tarvetta hallita elämää määrittelemällä vapaa-ajalle taloudellinen arvo. Kas kummaa, tänään aihetta resonoi Hesarin kirjoitus, jossa kerrottiin biometristen mittausten merkityksestä epävarmuuden hallinnassa. "Todellisuus on arvaamaton ja ahdistava. On turvallista kontrolloida sitä mitä kykenee, vaikka se olisi jotain niin pientä kuin oman veren happipitoisuus."

Hesarin toisessa jutussa edellisenä päivänä valaistiin käsitettä mikroelämä. Ihmisen aika jaetaan tässä teoriassa pieniin pätkiin ja elämäntavan mukaan niitä mahtuu vuorokauteen joko enemmän tai vähemmän. Koska näitä pätkiä on tietty vakiomäärä yhdessä elämässä, niin näin voidaan elämäntavasta laskea elinikä. Ajatus on sama. Toivotaan, että ihminen voi hallita elämää. "Mikroelämä-käsitteessä mullistavinta on se, että se pyrkii luomaan yhteisen yksikön kaikille eri asioille, jotka vaikuttavat jäljellä olevaan elinaikaamme."

Elämä on kuitenkin sattumanvaraista ja muuttujia on loputon määrä. Elämänhallinta on toivoton tehtävä. Epävarmuus säilyy aina. Ihminen voi yrittää ratkaista epävarmuuden karkeasti kolmella eri tavalla. Kaksi niistä on epäsuotuisia - tai taitamattomia (unskillful) kuten buddhalaisuuden tunteva sanoisi.

Epävarmuuden hallinnan ensimmäinen ratkaisu on valta. Edellä mainitut kaksi menetelmää kuuluvat tähän. Ihminen pyrkii poistamaan epävarmuuden elämässä kontrolloimalla kaikkea mihin kykenee. Veren happipitoisuuden mittaaminen on varsin harmitonta, mutta pahimmillaan halu valtaan voi tarkoittaa kansanmurhaa tai sotaa.

Toinen epäsuotuisa epävarmuuden poistamisen ratkaisu on mukautuminen. Se tarkoittaa pakenemista todellisuudesta alistumalla olosuhteisiin. Se voi tarkoittaa välinpitämättömyyttä tai tosiasioiden kieltämistä. Todellisuutta voi myös paeta erilaisiin riippuvuuksiin ja lopputuloksena voi olla masennus tai jopa itsemurha, elämänhallinnan ultima solution.

Valta ja mukautuminen toteutuvat tanssina, jossa toinen vie ja toinen vikisee. Alistajat ja alistetut. Diktaattorit ja hyödylliset idiootit. Kumpikin ruokkii toisen tarvetta poistaa epävarmuutta. Siksi se toimii niin tehokkaasti. Jäljet vain näkyvät ikävästi.

Suotuisa ratkaisu epävarmuuden sietämisessä syntyy huolesta. Huoli on inhimillisen kasvun tulos, kun ihminen näkee itsensä osana ympäristöä, johon myös itse osaltaan vaikuttaa. Huoli jalostuu syyllisyyden tunteesta vastuuksi ja johtaa luovuuteen. Luovuus on tuhoavuuden vastakohta. Luovuus on alistumisen vastakohta. Luovuus on elämän kannattelua, rakkautta elämää kohtaan.