Erityisepäherkät keskuudessamme

27.02.2020

YLE:n Akuutti-ohjelmassa kerrottiin erityisherkkyydestä valitettavan pintapuolisesti ja oikeastaan hyvin suppeasta näkökulmasta: miten se koetaan. Aihe on kiinnostavampi ja ansaitsisi enemmän huomiota.

Jos erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus, sillä täytyy olla evolutiivinen tausta. Lauma on menestynyt paremmin, jos osa jäsenistä on erityisen herkkiä tunnistamaan aistien luomia havaintoja. Nämä saattoivat olla laumanvartijoita, jotka herkästi tunnistivat vaaratilanteet ja viestivät siitä muille. Erityisherkät ovat kuin kaivoksilla ennen muinnoin käytetyt kanarialinnut, jotka ensimmäisinä kupsahtivat kun happi loppui. Erityisen arvokkaita lauman jäseniä siis.

Meidän kulttuurissamme on ollut jo pitkään vallalla yhdenmukaistamisen trendi. Tavoitteena on muokata yhteisön jäsenet samaan muottiin, koska silloin heitä on helpompi hallita. Digitalisaatiosta on tullut oiva apuväline tähän. Markkinavoimille myös mahdollisuus voittojen luomiseen. Varsinkin tunteiden roolia halutaan muokata siihen suuntaan, että joitakin suvaitaan paremmin ja jotkin tunteet ovat haitallisia. Erityisherkkä reagoi kaikkiin tunteisiin voimakkaasti, eikä siksi helposti sopeudu kulttuurin vaatimuksiin.

Onnellisuuden tavoittelu on hyödyllistä markkinataloudessa ja siksi tv-kanavat tulvivat nykyisin tunnepornoa kuten vaikkapa Suomi Love tai Vain elämää. Aidosti erityisherkälle nämä ohjelmat ovat kammottavia ja sietämättömiä kun jo taitoluistelijan onnistuminen saa kyyneleet valumaan kuin Niagara. Väkivaltaohjelmat kuuluvat myös kiellettyjen joukkoon samoin kuin luonto-ohjelmat, joissa eläimen pennut joutuvat vaaraan.

Liekö sitten kehitys johtanut siihen, että näitä tunneporno-ohjelmia on tullut, koska herkkyys on noin keskimäärin katoamassa ja yhä voimakkaampia elämyksiä tarvitaan, että tunteet saadaan pintaan. Empatian katoaminen lienee merkkinä myös tästä trendistä. Ainakin, jos lukee nettilehtien kommenttiketjuja. Mihin se mahtaa johtaa, jos vihan aikaansaamiseen tarvitaan yhä voimakkaampia keinoja.

Jostain syystä kokonaan vaille huomiota ovatkin jääneet erityisepäherkät. Normaalijakauman mukaanhan heitäkin pitäisi olla se 20-30% ihmisistä. Olisikin syytä alkaa tutkimaan tätä ihmisryhmää myös. Saattaapi olla, että kulttuurin kehityksen seurauksena heidän asemansa on vahva. Erityisepäherkkien roolien tunnistaminen yhteisössä voisi antaa hyödyllistä tietoa siitä, miten maailma makaa ja mihin se on menossa.